Mietteitä messer-kurssista 2.-13.2.2014

(Kuva: Elisa Hyvärinen)

LISÄÄ KUVIA MIEKKA MIELESSÄ-SIVUILLA:
Tarinaa Fechten mit dem Langen Messer -kurssilta löytyy kymmenkunta valokuvaa lisää Miekka mielessä -sivuilta! Käy katsomassa täältä.

* * *

2.-13.2.2014 käytiin Kuopiossa Fechten mit dem Langen Messer -kurssilla läpi neljän pienen messer -tekniikoiden lähteen sisältöä. Käsittelyssä olivat Hans Talhofferin (1467), Paulus Kalin (1470), ja Antonius Rastin (1553) ja Glasgow Fechtbuchin(1508) tuntemattoman kirjoittajan ylös kirjaamat messer-tekniikat.

Aloin suunnitella tätä messer-kurssia joskus lokakuun alussa 2013, kun polkaisin Miekka mielessä –projektin käyntiin, koska siihen oli tarkoitus upottaa myös yksi reilun viikon mittainen kurssi-projekti, joka siis liittyy työharjoitteluuni seurassa. Hankkeena tämä on ollut siinä määrin työläs, että itse tuskin tulen vastaavaa toteuttamaan toistamiseen, ainakaan ihan lähitulevaisuudessa.

Hommaa itsellesi Köyhän miehen treenimesser, Siilin Seppä auttaa.

Puisia treenimessereitä varten teetätettiin jo marraskuussa Siilin Sepällä metalliväistejä, joihin sitten liitin ja karkeasti veistelin puukepit juuri ennen kurssin alkua …ja avot, seuran käytössä oli nippu ”Köyhän miehen treenimessereitä”. Ilman niitä ei koko kurssia olisi voitu edes toteuttaa. Osana Miekka mielessä – projektia Kuopion kaupunki osallistui tämän hankkeen tukemiseen ja mm. näiden tee-se-itse-messerien osien hankintaan. Kiitos Kuopio.

Puumesserien muotoilun jätin terän osalta tekemättä kärkeä lukuun ottamatta. Nämä treeniaseet kun on tarkoitettu yhteiskäyttöön ja tulevat sitä myöten aika kovaan käsittelyyn. Miekkamaisen muotoilun jälkeen olisi kestoikää ollut luvassa entistä vähemmän yhteiskäytössä, jossa kuluvat teräksiset miekatkin aika tehokkaasti, puisista nyt puhumattakaan. Pari puumesseriä oli näilläkin eväillä jo aika jyrsityn näköisiä viiden kurssipäivän jälkeen. Tavoitehan olisi tietty, että porukka hommaa jollain aikavälillä itse omat treeniaseensa ja sitä odotellessa seura voi tarjota jotain, jolla pääsee alkuun.

3.2.2014 (kuva: Mika).

Joulukuussa oli kokonaisidea koossa, siis mitä messer-kurssi tulisi sisältämään. Eli siis Kal-Talhoffer-Rast-Glasgow-setti. Jaakko ja Paula saivat toimia aika paljon harjoitusvastustajina tekniikoita tutkaillessa välillä messerien, välillä milloin minkäkin käteen sattuvan apuvälineen kanssa. Usein puolittaista ajatustyötä tuli tehtyä tv:n kaukosäätimienkin avulla. Jotain harjoituksia myös testailin ennakkoon torstain ns. ”saksalaistreeneissä”.

Messer-kurssia ajatellen sattui aivan loistavasti, että Guy Windsor värväsi juuri tammikuun lopulle saksalaisen messer-tuntija Jörg Bellinghausenin pitämään seminaaria Helsinkiin. Aiheena oli Glasgow Fechbuch, sekä kevyt viilto Lecküchnerin magnum opuksesta vuodelta 1482. Mietin semmaan osallistumista ainakin 30 sekuntia… ja päätin osallistua hinnalla millä hyvänsä. Reissu oli sitten ennätyksellisen vaikea ja täynnä vastoinkäymisiä, mutta hyvin tuli oppia tätäkin kurssia varten.

6.2.2014 (kuva: Elisa Hyvärinen).

Jörgin tulkinta Glasgow Fechbuchista oli kolmas, mihin olen tutustunut ja tuntui pätevimmältä. Ainakin osin hän myös kumosi yhden tulkintalähteen teorioita, joten hänen opeillaan mentiin meidän kurssilla. Eli uusiksi meni kurssiohjelma Glasgow Fechbuchin osalta. Kiitokset siis Jörg Bellinghausenin suuntaakin. Joeli Takalaa tuli myös vaivattua ihan enemmältä Rastin tekniikoiden yksityiskohdista ja
keskiaikaisen saksan sanojen suomennoksista. Kiitos ja anteeksi, Joeli.

8.2.2014 (kuva: Mika).

Osalle osallistujia messer oli uusi väline ja olipa mukana myös uusia, tammikuussa järjestetyltäKuopio pääkirjaston esittelykeikalta mukaan tarttuneita harrastajia, joille messeristä tuli käytännössä ensimmäinen kokemus historiallisen miekkailun parissa.

Kyse ei nyt ollut varsinaisesta alkeiskurssista, vaikka tekniikat eivät ylivoimaisia olleet vasta-alkajillekaan. Ideana oli nimenomaan käydä läpi noita neljää lähdettä ja samalla antaa kuvaa minkä oloista messer-miekkailu on. Neljän lähteen lisäksi käytiin myös jonkin verran läpi yleisiä perusteita, mutta pääroolissa olivat ennakkoon mainostetut lähteet.

Lähteitä ei käyty läpi järjestyksessä yksi kerrallaan, vaan niistä pyrittiin löytämään yhdistäviä tekijöitä ja saman henkisiä asioita käytiin läpi eri lähteistä. Päärooliin nousivat Glasgow Fectbuchin tekniikat, jotka antoivat eväitä kaikkien tavallisimpien hyökkäysten torjuntaan vastahyökkäyksineen ja muodostaen freeplaymäiseen harjoitteluunkin soveltuvan paketin.

10.2.2014 (kuva: Elisa Hyvärinen)

Tein kurssista myös palautekyselyitä, jotta voitaisiin hommaa kehittää eteenpäin ja tehdä asioita siten kuin seuran jäsenet haluaisivat. Kiitos kaikille vastanneille. Yleistunnelma tuntui kurssista olevan tyytyväinen. Kokemattomammat kaipasivat enemmän perusteita ja kokeneemmat enemmän uutta asiaa, sillä messeriä eniten treenanneille iso osa kurssin tekniikoista oli ainakin jossain määrin tuttuja. Tämä tilanne on tietty meidän seuran kokoisessa miekkailuyhteisössä väkisinkin aina mukana, että jossain kokemattomien ja kokeneempien toiveiden välimaastossa liikutaan, jotta kaikille olisi tarjolla jotain.

Kurssin aikana ehdittiin käydä läpi pääosa kohteena olleista neljästä lähteestä, vaikka aikaa käytettiin paljon ihan perusharjoitteluunkin. Tekniikat käytiin yleensä läpi aika perusmuotoisina harjoituksina.

10.2.2014 (kuva: Elisa Hyvärinen)

Kevyet visiot harjoitteiden monimutkaistamisesta karisivat kurssin kuluessa, mutta niihin palataan kiinnostuneiden osalta myöhemmin. Tekniikka-vastatekniikka-vastatekniikka-jne. – harjoittelu ei suoraan asettunut tämän kurssin teemaan, missä käytiin tutustumismielessä noita neljää lähdettä läpi. Rast, Talhoffer, Kal ja Glasgow antavat pääosin selkeän vastineen hyökkäykselle, joten pääpaino oli siinä. Vastatekniikoita oli kyllä tarjoilla hyökkääjälle, mutta vähempi. Käsittelyssä olleiden manuaalien vähät esitetyt vastatekniikat olivat pääosin mukana, Glasgow Fechtbuchiä ei tosin ajanpuutteen vuoksi käyty kokonaan läpi, joten sinne jäi vähän hyökkääjän vastatekniikkaakin vielä piiloon. Eri tekniikoita yhdistämällä pystyy pelaamaan asialla paljon lisää. Tätä ehdittiin tekemään, mutta vain vähän. Osa ns. puolustajan tekniikoista toimisi yhtälailla hyökkääjän vastatekniikoina. Niin pitkälle ei käytettävissä olevassa ajassa päästy kun kerran tai pari, mutta jos kurssiin osallistujat tätä tekstiä sattuvat lukemaan, niin pyöritelkääpä asiaa mielessänne myös tältä kantilta.

13.2.2014 (kuva: Elisa Hyvärinen)

Kaiken kaikkiaan kurssiin osallistui 18 henkeä, mutta iso osa pääsi osallistumaan vain osaan kurssipäivistä. Niille, jotka osallistuivat neljään tai viiteen treenikertaan, pääsi aika varmasti muodostumaan myös jonkinasteinen kokonaiskuva messerin käytöstä. Ne, jotka osallistuivat kerran tai pari, eivät luonnollisesti voineet päästä asiaan samalla tavalla sisälle, mutta saivat varmasti edes jonkunlaista tuntumaa itse aseen käyttöön.

…ja tosiasiassahan noita tekniikoita ei vielä kunnolla edes treenattu, tutustuttiin vain pintapuolisesti.  Enempää ei kurssissa juuri tavoiteltukaan. Ajatushan oli tutustuttaa porukkaa messerin maailmaan, mahdollista jatkoharjoittelua ajatellen. Kiinnostuneet voivat sitten paneutua asiaan syvemminkin. Kaivamaan oppii kaivamalla ja miekkailemaan miekkailemalla. Molemmat vaativat treenaamista, jälkimmäinen ehkä enempi.

– Mika –

Kouluvierailuja maaliskuussa

Kuva: Elisa Hyvärinen

Kouluvierailut jatkuvat maaliskuussa kun käymme vetämässä miekkailun esittelyt ja oppitunteja kahdelle eri kurssiryhmälle Kallaveden lukiossa. Kallaveden vierailut löytyvät Miekka mielessä -vierailuohjelmasta täältä.

Miekka mielessä -sivuilta löytyy myös vähän kommenttia tammikuun Minna Canthin lukion vierailusta. Tekstin voi käydä vilkaisemassa täältä. Minarin vierailuhan sattui samaan päivään pääkirjaston esittelypisteen ja miekkailuesittelyn kanssa, mutta siitä ehkä sitten lisää omana artikkelina.

– Mika –

Where the Bufel Roam – vapaamiekkailuun valmistavassa seminaarissa 30.11.–1.12.2013

Jarno ja Ilpo (kuva: Elisa Hyvärinen)

Marras- ja joulukuun taitteessa oli Kuopiossa Fiore-seminaari, johon oli hommattu vieraileviksi opettajiksi Ilpo Luhtala ja Jarno Köykkä. Varsin hyvin oli Fiore meillä seminaaripuolella käsittelyssä vuoden 2013 aikana muutenkin, sillä edellä mainittu kaksikko vierailu Kuopiossa myös tammikuussa ja maaliskuussa seminaaria veti itse Guy Windsor.

Tällä kertaa semman teemana oli myös mm. freeplayn kaltaiset valmistavat harjoitukset. Osallistujia saatiin omasta seurasta ihan mukavasti ja mukana oli myös kourallinen entuudestaan tuttuja joensuulaisia. Joensuulais-vieraat tosin hajoilivat toinen toisensa jälkeen aika nopeaan tahtiin lauantaina. Onneksi kaksikolmannesta pääsi palaamaan tositoimiin ja hän, joka jäi sivuun tekemään muistiinpanoja, oli flunssan kourissa, eikä sivussa kuopiolaiskäsittelyn takia.

Ihan kun olisin kuullut joensuulaisten särkymisistä vitsailun perään jotain sellaista, että ”katottaispa uudelleen painissa”.  Joensuussahan taistelupaini on kunniassa. Meillä paini on ollut pienessä roolissa, mutta nytpä on meilläkin seurassa pieni taistelupaini ryhmä Varkaudessa. Ei kun vaan joensuulaiset riviin ja painimatsia pystyyn. Itse voisin kyllä jäädä takavasemmalle siinä yhteydessä. EHMS:n foorumilla on ollut vähän puhetta myös joensuulais-kuopiolaisesta vapaamiekkailuhäppenigistä. Jospa saataisiin jotain sen henkistä kasaan vuoden 2014 aikana…

Mutta palataanpa itse seminaariin. Meidän seuran porukasta mukana oli aika paljon sellaisia, joilla ei vapaamiekkailusta ollut vielä kokemusta lainkaan, eikä uusimmilla kokemusta edes sen tyylin harjoittelusta. Tätä ajatellen Janne Kärki veti ensimmäisen seminaaripäivän pohjustellen vähän freeplay-teemaa, lähtien liikkeelle ihan hikisistä liikkumisharjoituksista ilman aseita. Se oli hyvää pohjatyötä seuraavaan päivään, kun Ilpo ja Jarno tulivat ja tarttuivat samaan teemaan. Veikkaan, että heidän vetämä päivä olisi ollut kokemattomimmille varsin vaativa ilman edellisen päivän alustavaa pohjustusta.

Ilpon ja Jarnon vetämän toinen päivä vedettiin kaksijakoisena. Alkupuolisko oli yhteistä treeniä perusasioiden parissa koko porukalla. Loppupuolisko päivää käytiin läpi kahdessa ryhmässä. Molemmille ryhmillä oli freeplay-tyylistä valmennusta ja heikkouksien tunnistamista siitä. Ensimmäisessä ryhmässä olivat ne, joilla oli vapaamiekkailuvarusteita ja toisessa ne joilla varusteita ei ollut. Itse olin varusteellisessa ryhmässä, joten en tiedä miten toisen ryhmän treeni eteni, mutta kuulin useammasta suusta, että osallistujat olivat päivään tyytyväisiä.

Toiseen ryhmään oli kasattu kaikki varusteita omaavat miekkailijat ja yksi, joka kasasi päälleen seuran sekalaiset rojut. Hyvää oppia saatiin… Ja kun menoa noin jälkikäteen olen analysoinut niin tarpeeseen oppi myös tuli. Aika vähän meillä on loppujen lopuksi vapaamiekkailu-tyyliin treenattu, koska meillä treenissä aina monen tasoisia harrastajia. Toisinaan ollaan tosin ihan vaan matsailtu pienemmällä porukalla. Niinpä tunnelma sähköistyi heti, kun kamoja alettiin päälle vetää… ja niissä tunnelmissa sitten rymisteltiin eteenpäin. Ohjelmassa oli siis vapaamiekkailuun valmistava harjoittelu, mutta porukka taisi olla aika latautunut taisteluun, joten väittäisin, ettei kaikki mennyt niin putkeen, kun olisi voinut mennä. No… rehellisesti sanottuna ei varmuudella mennyt. Enempi oltiin siellä rymistelyosastolla. Jokainen harjoitus oli aika monelle voitettavissa oleva taisto. Rymistelyryhmää ohjastaneen Jarnon kommenteistakin pystyi päättelemään, että ihan deluxe-tasolla ei harjoitusten visioiden ymmärryksessä oltu, paitsi tietty taistelutahdossa. Sitä kyllä riitti.

Vähän tuli kipeitä osumiakin. Itse pääsin ”loisteliaalla rynnistyksellä” vastustajan selän taakse pyöräyttämään miekan hänen kurkulle. Armoa ei meillä ollut tapana antaa eikä pyydellä, joten vastustaja hakkasi vielä pommelia kylkeeni, vaikka miekka oli kurkulla. Parikin kertaa näin taisi käydä eri harjoittelijan kanssa. Sitä en muista, mikä oli juuri siinä harjoituksen tarkoitus, muttei ehkä juuri tämä. Kylkikin oli kipeänä yli kuukauden. Epäilin jo välillä, että kylkiluu on rikki, mutta onneksi ei nyt sentään. Hauskaa kyllä oli. Ja opittiinkin jotain. Ei ehkä siinä hetkessä, mutta aika moni on pohtinut ja analysoinut ko. treenejä jälkikäteen ja pohtinut omaa tekemistään. Paljon olen ainakin itse saanut siitä irti, sekä oman tunaroinnin hallintaan, että ajatuksia omaan harjoitteluun.

Meidän rymistelystä tulee mieleen Brewster M. Higleyn 1870-luvulla kirjoittamasta “Oh, Give Me a Home Where the Buffalo Roam” -runosta tehty country – kappale ”My Western Home”. Siinähän lauletaan runon alkuperäisen nimen mukaisesti “Oh give me a home where the buffalo roam”. Miksikö moinen mielikuva? Joskus menneinä aikoina saksalaiset miekkailijat käyttivät voimaan luottavasta rymistelevästä miekkailijasta nimitystä ”bufel”, puhveli… Mielleyhtymä pistää väkisinkin hymyilyttämään. Kyseisen kappaleen voi käydä kuuntelemassa Youtubesta täältä.

-Mika-