Miekkailu on korona-aikana ollut monella tapaa vähän katkolla, etenkin kaikenlaisten näytösten ja vierailujen osalta. Siksi oli tosi virkistävää päästä taas kiinni siihenkin osaan lajia. 22.9. kävin Joona Vainikaisen vetämässä pienen show’n Kuopion Hatsalan koululla.
Kyseessä oli yläkoulun valinnaisaineen tunti, Euroopan historiaa keskiajalta eteenpäin käsittelevä kurssi joka yhdistää historian ja uskonnon oppiaineet. Tosi mielenkiintoiselta kuulostaa omaan korvaani, ja runsaasta väkimäärästä päätellen se myös onnistuu kilpailemaan kotitalouden ym. “tavallisten“ valinnaisaineiden kanssa.
Mukana oli tavaraa taas enemmän kun kuvittelin olevan olemassakaan; perus-pitkämiekkojen ja messereiden lisäksi oli arming swordit, sideswordit, rapiirit, sapeli, kalpa ja hukari, sekä keihäät, kilvet ja varsikirveskin. Halusin kuitenkin saada kaiken mahdollisen mukaan, kun kyseessä on tuollainen 1000-luvulta 2000-luvulle -kurssi, tuo setti miekkoja aika hyvin kattaa sen tuhat vuotta ja kuvaa mitä miekalle on sinä aikana tapahtunut ja miksi.
Muutama “treenattu” stuntti meillä Joonan kanssa oli, niiden treenaaminen itsessään jäi vähemmälle, kun Joona lupautui tähän mukaan vain muutaman päivän varoitusajalla. Niiden toteutus sitten meni kuten voi kuvitella, eli sinne päin. Onneksi sillä ei kauheasti ole yleensä väliä, kunhan johonkuhun osuu jossain vaiheessa, voidaan päättää, että suunnitelmahan oli sitten juuri se.
Suurelta osin homma oli rauhallisempaa puhetta ja miekan heiluttelua siinä puheen tukena. Minulla olisi aina enemmän sanottavaa siitä, mitä miekkailu ja aseellinen historiallinen kamppailu oikeasti on kuin mitä minulla koskaan on aikaa. Perusjuttujen lisäksi puhetta oli aika paljon messerin olemassaolosta, se ja sen oppi on aika mielenkiintoisesti niin vahvasti keskiaikaisen yhteiskunnan luomus kun oikein mikään voi olla.
Kahden miekan käytöstä oli myös puhetta, se kun on asia, mitä pelit ja elokuvat viljelevät aika paljon. Ennen vanhaan sanoin itsevarmasti että epähistoriallista hölmöilyä, mutta sittemmin olen saanut tietää, että jossain bolognalaisen sivumiekan manuaalissa käsitellään hiukan kahden miekan käyttöä. Ei siis epähistoriallista, mutta hyvin harvinaista silti. Toki sitä on tullut käytännössä kokeiltua, ja ei ole kauaa tarvinnut kokeilla havaitakseen, että torjuntatikari hoitaa aikalailla saman homman mutta sen terä ei ole oman ykkösmiekan jatkuvana esteenä, ja kakkoskädessä käytetyn tikarin yleisyys taitaa tukea tätä fiilistä.
Lopussa päästettiin yleisö kiinni aseisiin. Hallitusti ja valvotusti toki, tämä näyttäisi olevan aika antoisa ohjelmanumero, koska esimerkiksi pitkämiekka tunnutaan kuvittelevan usein todella painavaksi kapistukseksi, ja hämmennys voi olla suuri kun se ei kädessä tunnukaan painavan oikein mitään. Varsikirves on aina vetonaula koska, noh, se on vain niin suuri. Sen lisäksi terävä Pavel Mocin Dürer-pitkämiekkani ja Marko Saaren hukari ja messer saivat paljon positiivista huomiota. En ole ollenkaan eri mieltä, kyllähän juuri nuo kolme minun tyylikkäimmän näköiset miekkani ovat.
Ensi vuonna sitten taas uudestaan samalle kurssille.
– Jaakko –
