(Artikkelin kuvat: Elisa Hyvärinen)
Peruskurssilla ja miekkailupäivillä 12.–13.10. oli väkeä mukana hyvin, vaikka ilmoittautuneista pari ei paikalle ilmaantunutkaan. Joukossa oli sekä peruskurssin kävijöitä, että vähän kokeneempia miekkailijoita.
Viikonlopun ohjelma oli rakennettu niin, että uutta asiaa ja haastetta löytyi kokeneimmillekin harrastajille mutta niin, etteivät harjoiteltavat asiat menneet ylivoimaisiksi aloittelijoillekaan. Itselleni jäi sellainen tuntuma, että aika hyvin onnistui suunniteltu kokonaisuus.
Kun kokeneempia oli mukana, päästiin harjoitteluparit jakamaan aika hyvin siten, että aloittelijoiden ei tarvinnut olla parina keskenään. Tästä oli suuri hyöty harjoituksen onnistumisen ja aloittelijan oppimisen kannalta. Kokeneemmallekin löytyy tilanteessa haastetta, sillä hänen on kyettävä selkeämmin hahmottamaan tehtävät tekniikat molempien harjoitusparien osalta yhtä aikaa ja miettimään, mitkä asiat ovat olennaisimpia seikkoja, jotka kannattaa kokemattomammalle parille selvittää.
Ensin käytiin läpi mm. liikkumista, tasapainoa, varoasentoja, aseettoman taistelun periaatteita, tikarin hyökkäyslinjoista mandritto, roverso ja sottano sekä niiden torjuntoja ja vastatekniikoita torjuntaan.
Pitkämiekassa pysyttäydyttiin lähinnä fendente-hyökkäyksissä ja vasemmanpuoleisissa torjunnoissa, joissa jatkotilanteiden variaatioita on murehdittavana vähemmän kuin oikean puolen torjunnoissa. Näin tehtiin sillä ajatuksella, että ikään kuin peruskurssin suorittajalla olisi edessään kaksintaistelu pitkämiekalla ja aikaa oppia tekemään edes jotain aseen kanssa olisi vain kymmenkunta tuntia. Vasemmalta puolen puolustautuessa olisi paremmat mahdollisuudet pärjätä edes jotenkin, kun olisi aikaa keskittyä hiomaan pienempää määrää torjuntojen jatkovariaatioita. Kurssin lopulla olikin peruskurssilaisilla jo selkeää kehitystä havaittavissa ja mahdollisuudet selvitä kaksintaistelusta kasvaneet merkittävästi.
Tätä kirjoittaessa ei tiettävästi kukaan peruskurssilainen ole vielä hankkiutunut kaksintaisteluun pitkämiekalla, mikä voi olla ihan hyvä ratkaisu! Ehkä kannattaa vielä treenailla vähän lisää ja tutustua myös oikeanpuolen varoasennoista puolustamiseen. Ja sehän onnistuu vaikka jatkamalla miekkailun parissa meidän seurassamme.
Pitkämiekkaosuuden perään oli molempina päivinä Fioren keihästä. Nyt ero peruskurssilaisten ja kokeneempien välillä pieneni, sillä aika vähän on meillä keihästä treenattu. Haastetta löytyi siis aika hyvin kaikille. Perusajatuksena keihään käyttö tuntuu äkkiseltään aika simppeliltä. Sen kun pistetään vastustajaa ja jos hän torjuu piston, pamautan keihään kantaraudalla häntä päähän. Torjunta tosin saattaa tulla pistonvaihtona, missä itse joudun torjujan rooliin ja voin itse saada kantaraudasta päähän. Vähän asiaa ihmetellessä tuli pian kaikille selväksi, että sillä on kummasti merkitystä, millä puolella vartaloa keihäs on ja kumpi käsi on keihäässä etummaisena. Keihäässähän otetta voi vaihtaa tarpeen mukaan. Sitten kun oma keihäs on saatu itselleen mieleisellä otteella sille puolen vartaloa, kun hyvältä tuntuu, on viimeistään aika vilkaista mitä harjoittelupari puuhailee? Kummalla puolella keihäs hänellä on, kummin päin kädet? Sitten kun otetaan mukaan vielä liikettä ja variaatioita pitkämiekkatekniikoista, koossa alkaa olla aika monimutkaisen oloinen, mutta hauska palapeli:
Tästä kun torjun hyökkäyksen, niin onpa helppoa pamauttaa kantaraudalla vastustajaa päähän… heh heh! Mitä se vastustaja nyt? Vaihtaa keihään toiselle puolelle ja otettakin… Kumpi tässä nyt jääkään niskanpäälle, kun aseet ottavat yhteen? Tarttisko sittenkin vaihtaa otetta, tai siirtää keihäs toiselle puolelle vartaloa? Tai tehdä molemmat? No nyt se vastustaja vaihtoi taas varoasentoa ja otetta, Pitäiskö minunkin? Ei! Teen pistolla hurjan hyökkäyksen eteenpäin, kun hän jää kikkailemaan? Ei! Vetäydyn asettelemaan varoasentojani uusiksi! Ei! Hurja hyökkäys parempi. Ei! Hurja pako!”
Sellainen tuntuma jäi, että moni tuntui tykkäävän keihäästä aika paljon. Itsellenikin se oli mukavaa vaihtelua miekalle. Sellaista pitkän treenipäivän päätteeksi sopivaa kevyempää testailua ja tutkailua.
– Mika –
savon miekka 