(Kuva: Marko Saari)
Jörg Bellinghausenin messer-seminaarissa Jakomäen salilla 25.–26.1.2014 heräsi ajatus yrittää hommata itsellesi lisää opetusta messeriin, kun pelkkä itseopiskelu on varsin hankalaa, työlästä ja tuskaisen hidasta. Mitään seminaareja ei ollut näköpiirissä Suomessa, niin piti miettiä jotain muita ratkaisuja. Rahallahan sitä matkaisi vaikka maailman ääriin, mutta kun sekin resurssi puuttui.
Käytännössä mielessä alkoi hahmottua pienen budjetin ja yhden miehen miekkaleiri sijoitettuna kesäkuun alkuun Helsinkiin täydennettynä mahdollisella koukkauksella Turun suuntaan.
Mainitsin asiasta Joeli Takalalle ja hänen kanssaan alettiin zoomailla minun vierailua Grieswartin treeneihin alustavasti jo helmikuussa. Visioin, että viettäisin vajaan viikon Etelä-Suomessa, kävisin Grieswartin messer-treeneissä ja pakkaisin samaan viikkoon mahdollisimman monta treeniä muilla tahoilla pitkämiekkaan. Messer oli kuitenkin pääkohde ja kun Joeli lupautui antamaan siitä Grieswartin treenien lisäksi yksityisopetusta, niin vähiin jäivät sitten vierailut muissa treeneissä.
Messer-reissuni alkoi teltan pystyttämisellä Rastilan leirinta-alueelle maanantaiaamuna 2. kesäkuuta. Sade kun näytti uhkaavan, täytyikin sitten singahtaa Itä-keskukseen ostamaan suojamuovia teltan päälle. Perjantaihin asti piti teltan kanssa selvitä, joten ei oikein innostanut sen liiallinen kastuminen heti kättelyssä.
Telttamajoitus oli valintana siksi, että reissu oli tarkoitus hoitaa mahdollisimman edullisesti, yksinkertaisesti ja vain olennaiseen keskittyen. Kaikki muu kuin miekkailu oli siis tarkoitus jättää sivurooliin. Kun säätkin suosi pikku sadekuuroja lukuun ottamatta, niin telttamajoitus oli oikein hyvä ratkaisu, ainakin näin kun itsekseni olin liikkeellä.
Joelin (vas.) parina WSK:n treeneissä (kuvat: Marko Saari).
WARUSSEPPÄIN KILLAN VIERAANA
Leirin pystyttelyn jälkeen iltapäivällä poimin Joelin Helsingin Rautatieaseman edestä kyytiin ja lähdettiin Turkuun vierailemaan Warusseppäin Killan harjoituksissa. Sielläkin oli tarjolla messeriä. WSK ja Marko Saari ovat ensimmäinen taho, joka on aseeseen Suomessa syvemmin perehtynyt, joten senkin puolesta Turussa oli mielenkiintoista vierailla.
WSK:n treenipaikka oli idyllisissä perinnemaisemissa Kuralan Kylämäessä. Oltiin paikalla etuajassa, joten ehdittiin hyvin pitää pientä piknikiä ja tutustua niin ikään Kuralassa olevaan Warusseppäin killan pajaan, joka on näkemisen arvoinen paikka. Kaikenlaista mielenkiintoista ihmeteltävää löytyi puolivalmiista valmiisiin töihin, sirpistä haarniskan osiin.
Warusseppäin treenit veti Marko Saari, samainen henkilö, joka sai minut kiinnostumaan messeristä 2012. Marko tuntui vetävän vähän eri treenejä eri osallistujille, pitkämiekkaa ja kahta eri messer-juttua yhtä aikaa ainakin välillä ja sulavasti näytti sujuvan kokonaisuuden hallinta. Joelin kanssa treenattiin viikon teeman mukaisesti messeriä, mukana jotain tuttua, jotain uutta ja taas pieni palanen Lecküchnerin mammuttimanuaalia aukeni minulle. Lecküchneriä urakalla viimeaikoina selvitellyt Joelikin tuntui törmäävän pariin vähän erilaiseen tulkintaan asiasta. Oli mielenkiintoista seurata kahden Lecküchnerin oppeihin paneutuneen keskustelua aiheesta.
Treenien ja juttutuokion jälkeen suunnattiin taas Helsinkiin. Heitin Joelin kotiin ja ajelin sitten Rastilan leirintäalueelle testailemaan retkipatjan pehmeyttä.
Julius vs. Mika Kisahallilla (kuva: Joeli Takala).
YKSITYISOPETUKSESSA JA GRIESWARTIN TREENEISSÄ
Tiistaina lähti käyntiin tiivis putki messer-treenejä Joelin johdolla. Ensin Joeli yksityisopetusta Töölön Kisahallissa ja illemmalla Grieswartin treenit läheisessä puistossa Finlandia-talon takana. Keskiviikkona päivällä taas yksityisopetusta Kisahallissa ja nyt mukana oli Joelin lisäksi Julius Väliaho Grieswartista. Ruokatauko ja perään Grieswartin treenit puistossa Finlandia-talon takana. Torstaille oli vielä yksityisopetusta Joelilta. Siitä Joeli suuntasi pakkailemaan kamojaan Unkarin reissulleen ja minä tutustumaan EHMS:n pitkämiekkatreeneihin…
Kaikenlaista ehdittiin Messeristä käydä läpi, aseen käsittelystä, liikkumiseen ja painiotteisiin. Runsaasti enemmän tuli asiaa, kun tuolla tahdilla ehtii omaksua, silleen seminaarimaisesti, että asiaa käytiin läpi paljon ja omalle ajalle jää kotiläksyksi yrittää kasata siitä mahdollisimman paljon asiaa omaan käyttöön.
Paljon treenattiin vapaamiekkailun omaisesti varusteet päällä. Hikisiä tekstiilejä syntyi jätesäkillinen tuliaisiksi kotiin vietäväksi ja miekkailuvarusteet olivat tiistaista lähtien lähinnä läpihikisiä aina siihen saakka, kun pääsin kotiin niitä kunnolla kuivattelemaan.
Varusteiden kuivattelua.
Leirintäalueella levittelin iltaisin varusteita pitkin autoa kuivumaan ja illan kosteuden tulessa heitin rojut autoon. Aromit olivatkin sitten sitä myötä autossa aamulla, kun auton oven avasi. Aamuisin roinat taas levälleen auton päälle ja auton ovet auki, ettei hikisyys pinttyisi auton perustuoksuksi.
Ennakkoon kuvittelin, että minulle jäisi aika lailla joutoaikaa leirintäalueella iltoihin. Visioin, että kokkailisin jotain ja syventyä Lecküchnerin manuaalia selailemaan. Tosiasiassa hikisten ja kuivattavien varusteiden pyörittely, pakollinen suihkussa käynti, vaihtovaatteiden järjestely, pyykkien kasailu yms. vei runsaasti aikaa ja loput puhdin, mitä ehkä oli vielä jäljellä. Kokkailun sijaan suuntasin toistuvasti Meri-Rastilan edulliseen kiinalaisravintolaan. Miekkailumanuaalien sijaan lukemiseksi riitti vallan mainiosti vähän kevyemmäksi vaihtoehdoksi divarista mukaan poimimani Korkeajännitykset.
Kevyttä ja vähemmän kevyttä luettavaa: Korkeajännityksiä ja Lecküchneriä.
LEIRINTÄALUETUTTAVUUTENA MIEKOISTA KIINNOSTUNUT SIKHI
Pyörittelin tiistai-aamuna teltan luona varusteita järjestellessä muutaman minuutin messeriä käsissäni ja lähistöllä majaillut vanha sikhimies singahti paikalla asetta ihmettelemään. Hän arveli aluksi, että olin tehnyt jotain rukoussarjaa miekan kanssa, sillä sikhiläisyydessä aseilla, erityisesti miekoilla on uskonnollista merkitystä. Korjasin virheen ja kerroin mistä on kyse ja sikhi innostui ihan silmittömästi. Hän tutki kaikki varusteet käsivarsi- ja polvisuojia myöten. Pitkämiekasta hän oli haltioissaan ja miekkalaukun pohjalta löytynyt sirppi sai hänen nyökyttelemään hyväksyvästi päätään.
Sen jälkeen sikhi piipahteli säännöllisesti luonani aina kun pakkasin tai purin varusteitani, testaili aseitani, kyseli lajista, jutusteli paljon William Wallacesta, keskiaikaisesta skotlantilaisesta vapaustaistelijasta. Kerran esitteli perinteistä sikhi-tikariaan ja toi toisella kerralla esiteltäväksi chakram –heittorenkaita, sikhien perinteisiä aseita. Ase on osaavan käsissä tarkka ja tehokas 50 metrin etäisyydelle. Hänellä oli kolmenlaisia renkaita, jotka niputti turbaaninsa päälle tietyssä järjestyksessä kevyestä terävään. Kevyt rengas on ikään kuin varoitus. Tuntuu osuessaan, muttei aiheuta vammoja. Seuraava oli tylsäteräinen, mutta raskaampi rengas ja sillä saa aikaiseksi kipua ja mustelmia. Kolmas ja viimeinen oli sitten ulkoterästään veitsenterävä ase. Mielenkiintoisia välineitä… Hauska leirintäaluetuttavuus. Tämmöisiä syntyy kun jalkautuu ihmisten pariin.
Chakram.
EHMS:N TREENEISSÄ
Kun torstain messer-treenien jälkeen lähdin vielä vierailemaan EHMS:n pitkämiekkatreeneissä ja katsastamaan seuran salia, jossa en aikaisemmin ollut vielä käynytkään. Joeli ohjeiden perusteella sali löytyi aika helposti. Lyhyeen ajomatkaan Kisahallinta EHMS:n salille meni tosin kolme varttia tai enemmänkin, kun satuin kunnon ruuhkaan. Parkkipaikkakin lopulta, vaikka aluksi tuntui, ettei autoa saa taas tungettua minnekään.
Kristian Ruokonen oli treenejä vetämässä ja varusteostoksia tuli sitten siinä treenien sivussa tehtyä. Kyynärvarsi/kyynärpää-suojuksia ja maskin päälle tulevia huppuja lähti mukaan Kuopioon.
Aika uupunut ja vähän kolhuinen oli olo jo alkajaisiksi Joelin käsittelyn jäljiltä. Axel Pettersson oli kuulemma haukkunut suomalaisia huonokuntoisiksi, joten Kristian oli ilmeisesti päättänyt vähän terästää alkulämmittelyitä. Toisten kohdalla se Axelin väittämä pitää ehkä enempi paikkansa kun toisten… Ainakin minun ja alkulämmittelyn yhdenkäden punnertelu tuntui tosi rankalle ja vastalihaksissakin loppui puhti vähän kesken. Ne olivat rankin osa koko treenejä minun kohdalla.
Kyllähän siinä liikettä saatiin itse treeneissäkin, varsinkin siinä vaiheessa, kun vapaamiekkailukamat vedettiin päälle. Aika niljakkaan hikiset oli jo minun varusteet, kun en niitä ollut päässyt kunnolla koko viikon aikana kuivaamaan. Sitten kun taas pääsi liikkeeseen, niin hyvin unohtui monien murhe ja hyvät loppuhiet tuli vielä treenien lopun vapaamiekkailuosiosta.
Hyvin pieneen tilaan organisoitu ja tehokkaasti toimiva oli tuo viimeisen vartin nopeatempoinen vapaamiekkailuosuus, missä pari vaihtui lennosta kokoajan. Merkillepantavaa oli sellainen, että vaikka räväkästi tehtiin, ei vastaan tullut kertaakaan sellaista fiilistä, että turvallisuudesta olisi tarvinnut murehtia, tai että jollakin olisi ollut tarpeetonta voittamisen tarvetta, tai kohtuutonta voiman käyttöä. Siinä pääsi sitten itsekin testailemaan erilaisten hyökkäysten toimivuutta. Joku toimi varsin hyvin ja jossain kohtaa ei sitten alkuunkaan, varsinkin, jos ei ajatus ollut kunnolla mukana. Tosi mielenkiintoiset oli Kristianin vetämät treenit kaikissa vaiheissaan ja taas lähti vähän uutta ideaa mukaan kotipuoleen viemisiksi.
EHMS:n treenit olivat seitsemännet putkeen neljään päivään. Ja olo oli sen mukainen, kun lähdin taas suuntaamaan kohti Rastilaa. Siellä samat varusteiden kuivailu, hikisten tekstiilien kasailu, suihku, Meri-Rastilan kiinalainen jne.
Yllättävän pitkiä nämä välimatkat muuten Hesassa, ainakin kuopiolaiselle, kun on tottunut selviämään vartissa mihin tahansa Kuopiossa, olipa ruuhkaa tai ei. Hesassa sai aikaa kulumaan matkoihin ihan eri tavalla ja metron kätevyyskin selvisi parkkipaikkoja etsiskellessä ja parkkimaksuja maksellessa. Myös Hesan reissun aikana ostamani reppuna kannettavissa oleva 85 litran varustelaukku nousi arvoon arvaamattomaan.
Kiitokset kaikille, jotka minua opettivat, kaikille, joita sain miekalla lyödä ja kaikille, jotka minua miekalla löivät. Erityiskiitos Joelille, että sain mahdollisuuden tämmöiseen yksityisopetukseen. Kaiken kaikkiaan hyvä reissu ja hieno kokemus.
-Mika-
savon miekka 