Fior di Battaglia –Miekkailupäivät syksyyn

Savon Historiallisen Miekkailun Seura järjestää Fior di Battaglia -miekkailupäivät, jonka teemana on Fiore dei Liberin 1400-luvun alussa kirjoittaman Fior di Battaglia -taisteluoppaan taistelupainin, tikarin ja haarniskoimattoman pitkämiekan osiot. Ohjelma sopii kaikentasoisille historiallisista kamppailutaidoista kiinnostuneille.

Ajankohta oli alunperin 15.-16. kesäkuuta, mutta niin moni seuran jäsen oli estynyt pääsemään paikalle, että ajankohta siirretään alkusyksyyn.

OSALLISTUMISMAKSU:
1 päivä / ?
2 päivää / ?

ALUSTAVA ILMOITTAUTUMINEN:
Alustava ilmoittautuminen ei ole sitovaa, mutta antaa järjestäjille osviittaa, miten paljon väkeä treeneihin tulee osallistumaan.
Ilmoittautumiset Paula Vesteriselle osoitteeseen:
p.vesterinen(at)suomi24.fi

VARUSTEET:
Valkoinen paita, mieluiten joko kuvaton tai miekkailuseuran paita, tummat verryttelyhousut, treenaamiseen soveltuvat kengät ja miekkailumaski. Muita varusteita sen mukaan, millä intensiteetillä haluaa treenata tai osallistua vapaamiekkailuun.

OHJELMA
Tässä alustava ohjelma, paikka ja tarkka alkamisaika selviävät myöhemmin:

Lauantai
2,5h Fioren paini ja tikari
1 h ruokatunti / piknik paikan päällä
2,5h haarniskoimaton pitkämiekka

+ Iltaohjelmaa: Yhteinen ravintolaruokailu (Bierstubessa?)

Sunnuntai
2,5h Haarniskoimaton pitkämiekka
1 h ruokatunti / piknik paikan päällä
2,5h Vapaamiekkailua: tikari ja pitkämiekka.

“Ajankohtaista juuri nyt”

Blogisivuille on lisätty tuohon vasempaan reunaan uusi “Ajankohtaista juuri nyt” -sivu.
Sinne on tarkoitus kasailla kulloinkin ajankohtaisia asioita.

Nyt ajankohtaista on treenien siirtyminen kesäaikaan ja saleista ulos. Sisältö vaihtelee aina tarpeen mukaan.

Seurailkaahan seuran jäsenet “Ajankohtaista” -sivua täällä.

– Paula –

“Köyhän miehen treenimesser” puukepistä ja rautaväistimestä

Saksalaisen pitkämiekan ohessa on Savon Historiallisen Miekkailun Seurassa treenailtu vähän Messeriäkin. Yleisin väline on ollut puukeppi. Messerin treenaaminen on sen verran vähäistä, oikeat aseet kalliita ja toimitusajat niille pitkiä, että jatkossakin on puukeppi hyvä vaihtoehto.

Kepillä pääseekin hyvin alkuun. Päällimmäisenä ongelmana on ollut tekniikoissa aika olennaisen väistin puuttuminen. Seuran jäsen Esa Arbelius on kehittänyt tähän näppärän ratkaisun, puukeppiin kiinnitettävän rautaväistin.

Väistit tekee tilauksesta Siilin Seppä Tuomo Halonen hintaa tälle rautapalalla tulee 45 euroa, joten yhden käden miekkailun treenailun aloittelu ole ainakaan kalliista miekasta kiinni.

Väistimien pituus on 67 mm kepistä mitattuna ja naulan pituus 54 mm. Tällä raudanpalalla voi kätevästi simuloida oikeaa messeriä. Koko kepin olemus muuttuu myös miekkailuun sopivammaksi, kun väisti muuttaa kepin painopistettä paremmaksi. Väisti on myös näppärästi vaihdettavissa uuteen keppiin, kun vanha tulee tiensä päähän.

Asentaminen tapahtuu näin: Väistin halkaistu naula kiilataan auki ja väisti pujotetaan keppiin. Asennus vahvistetaan pienellä puuruuvilla ja kiristämällä vanne puun ympärille painamalla naulan puolikkaat kiinni toisiinsa.

Kevät 2013 Savossa

(Kaikki tämän sivun kuvat: Elisa Hyvärinen, ellei toisin mainita).

Ainakin Seminaarien suhteen Savon Historiallisen Miekkailun Seuralla oli poikkeuksellisen toiminnallinen kevät, kun seminaaria oli Kuopiossa tarjolla tammi-, maalis- ja toukokuussa. Moni varsinkaan uudempi seuran jäsen ei varmaan edes ymmärtänyt, miten poikkeavaa on päästä osallistumaan Kuopiossa kolmeen tämän tasoiseen seminaariin, kun tänä keväänä on nähty. Jatkossa ei varmastikaan samanlaista semma-putkea ihan heti meilläpäin pääse todistamaan. Jos seminaareihin mielailee osallistua, joutuu jatkossa lähtemään myös muualle päin Suomea…

Ilpon ja Jarnon Fiore-opissa.

Semmaruuhka juontaa juurensa edelliseen vuoteen, jolloin järjestettiin vain yksi seminaari koko vuonna. Seuran aktiivien voimavarat eivät tuolloin enempään riittäneet, vaikka visioita kyllä oli. Kun vuoden 2013 toimintaa päästiin tosissaan kehittelemään, niin pakattiin sitten tälle keväälle edellisellekin vuodelle visioidut seminaarit.

Osallistujia riitti omasta seurasta kohtuudella, vaikka vähän suurempaa osallistumisprosenttia toivottiinkin. Vierailijoita oli mukana Oulusta, Jyväskylästä ja erityisen aktiivisesti Joensuusta. Pahasti ei takkiin tullut mistään seminaarista, vaikka plussalle nyt ei varmaan päästykään.

Jarno Köykkä ja Ilpo Luhtala.

Fioren oppeihin saatiin teho-opetusta kahden seminaarin verran. Ensin tammikuussa vierailivat Kuopiossa Ilpo Luhtala ja Jarno Köykkä SHMS:sta ja samassa seminaarissa vieraili opettajana myös Jouni Alanärä Oulun miekkailuseurasta. Maaliskuun lopulla saapui sitten Kuopioon itse Guy Windsor.

Guy kirjoitteli Kuopion vierailustaan Savon Miekka –blogiin ja tarina löytyy omana julkaisunaan täältä (kuva: School of European Swordmanship).

Erittäin hyödyllinen ja kannustava kahden seminaarin kokonaisuushan tuosta muodostui! Oli mukava havaita, että oikeaan suuntaan on Fioren oppeja seurassa treenailtu. Uutta oppia, tarkennuksia ja säätöä löytyi silti varmuudella jokaiselle, joka nuo molemmat seminaarit läpi kävi.

Ilkka (oik.) opettamassa saksalaista pitkämiekkaa.

Vaihteluksi Fiore-painotteiseen alkuvuoteen oli sitten toukokuussa järjestetyssä seminaarissa ohjelmassa saksalaista pitkämiekkaa ja bolognalaista yhden käden miekkaa. Vetäjänä bolognalaisen miekkailun spesialisti Ilkka Hartikainen EHMS:sta. Erittäin innostava oli myös tämä seminaari, tekemisen meininki kova ja hikisyysmittari nousi poikkeavan korkealle. Josko tästä saataisiin vähän bolognalaisenkin miekkailun treenaamista mukaan meidän seuran ohjelmaan jossain vaiheessa…

Bolognalaista, Ilkka taustalla.

Yksi ”Perusteet”-kurssikin ehdittiin järjestää helmikuussa yhteistyössä yliopiston kanssa. Kovin paljoa ei tosin yliopistolta osallistujia löytynyt. Kurssin osallistujien pääpaino oli viime syksynä ja vuoden alussa mukaan tulleissa seuran jäsenissä. Yksi uusi jäsenkin sentään peruskurssilta tarttui mukaan.

Pitkämiekkaa Ilkan semmassa.

Seuran treenit ovat perinteisesti olleet lauantaina ja sunnuntaina. Niissä pääpaino on ollut Fioren opeissa. Jonkin verran ollaan tutustuttu myös Vadin pitkämiekkaan, varsinkin Varkauden treeneissä.

Arki-illan treenejä seurassa on ollut vasta heinäkuusta-12 lähtien, jolloin saksalaisen miekkailun alkeita alettiin harjoitella. Tammikuussa -13 tuli toinen arki-illan harjoitusvuoro ja nämä treenit kuluivat lähinnä Fioren oppeja hioessa.

Nyt kun arki-illan vuoroja on ollut kaksi, ovat treenaamaan päässeet paremmin sellaisetkin, joilla ei välillä ole mahdollisuuksia viikonlopun treeneihin. Aktiivisimmat ovat päässeet myös harjoittelemaan tiuhempaan ja kehittämään miekkailutaitojaan.

Messer tuli vuoden alusta mukaan saksalaistreenien lisukkeeksi. Aika pienimuotoisesti sitä on treenailtu, kun yhtään messeriäkään ei ole ollut käytössä. Kohta puoliin saadaan ehkä ensimmäiset. Yksi käsistään kätevä seuran jäsen kehitteli myös puukeppiin kiinnitettävän rautaisen messer-väistimen, minkä kepeillä treenaajat toivottavasti hommaisivat. Kyllähän väisti jo nostaa treenaamisen mahdollisuuksia ihan eri tasolle kuin pelkkä pyöröpuukeppi.

Bolognalaista yhden käden miekkaakin on sivuaseeksi treeneihin vilauteltu ja kesällä treenissä viuhunevat myös sirpit.

– Mika –

Sirppi mielessä

Kuva Mairin sirppioppaasta.

Sirppi on varmaankin kaikkien tuntema viljan leikkuuseen suunniteltu työkalu ja hyvin vanha keksintö. Sirpin muotoinen työkalu on ollut käytössä jo kivikaudella ja siitä löytyy historiassa erilaisia versiota ympäri maailmaa. Aseena sirppiä on käytetty tarvittaessa ja paremman puutteessa siinä missä muitakin aseeksi kelpaavia työkaluja, siitä lähtien kun ne on keksitty.
Saksalainen Paulus Hector Mair kirjoitti 1500-luvun puolivälissä ylös muiden aikakautensa taisteluoppien ohessa myös sirpeillä taistelemisesta. Joku tuossa Mairin sirppitaistelussa herätti mielenkiintoni. Ehkä se, että sirppi on aika ilkeän oloinen ase, vaikkei sillä vastustajan lyöminen ole käytännössä sen ilkeämpää kuin miekallakaan.

Kuva Varusseppäin Killan sirppi-treenistä.

Kaivelin varastosta perintösirpin 1900-luvun alkupuolelta ja sen kanssa vähän heiluttuani päätin hommata oikean treenisirpin. Muutama seuran jäseniä kiinnostui myös Mairin saksalaisesta sirppeilystä sen verran, että lähti mukaan sirppihankkeeseen.

Yhtenä innoittajana toiminut perintösirppini.

Ainoa taho, jolla tiesin Suomessa olevan käytännön tietoa ja taitoa sirppeilystä, sekä näkemystä minkälainen treenisirpin tulisi olla, oli Varusseppäin Kilta Turussa. Eipä aikaakaan, kun sirppitilaus oli tehty Marko Saarelta. Nyt vain odotellaan vähän aikaa. Vielä tänä keväänä päästään sitten käytännössäkin tutustumaan sirpin käyttöön. Elonkorjuun aika saattaa tänä vuonna koittaa meillä jo toukokuun loppupuoliskolla…

– Mika –

Varusseppäin Killan paja, mistä minäkin sirppiäni odottelen.

LUE MYÖS:
“Aseena sirppi – Haastattelussa Marko Saari / Warusseppäin Kilta”