Warusseppäin Killan seminaarissa Turussa 20.4.2013

sepat-logo7812

Turussa oltiin jo toista kertaa, ja aiheena oli jälleen pitkämiekka sekä nyt uutena messer. Omat messerit eivät niukasti ehtineet mukaan, joten lainavehkeillä oltiin. Pitkämiekka sai edelleen merkittävämmän roolin, sillä messerien määrän pienuudesta johtuen sen tekniikoita
tehtiin pitkämiekkatekniikoiden rinnalla. Jotain niiden samankaltaisuudesta kertoo se että samat tekniikat oli aivan hyvin tehtävissä molemmilla aseilla.

Porukkaa oli salin kokoon juuri sopiva määrä, pääosin muita kuin itse varusseppäläisiä. Yksi oli tullut Kouvolasta asti katsomaan mistä touhussa on kyse. No, me tulimme Kuopiosta asti…
Jaakko

messer-talf2

Kovalla innolla ja tohinalla lähdettiin Turkuun. Ohjelmassa oli Varusseppäin killan seminaari, vetäjänä killanvanhin Marko Saari. Helsingin miekkailukoululla oli samaan aikaan Guy Windsorin Vadi-seminaari, mikä olisi myös kiinnostanut, mutta kaikkea ei voi saada. Onneksi meidän seurasta lähti partio myös Vadi-semmaan ja sieltä lienee luvassa Vadi-oppia Kuopio-Varkaus-akselin treeneihinkin.

Edellisestä Turun vierailusta Marko Saaren vetämästä Varusseppäin killan seminaarista oli jäänyt koko mukana olleelle porukalle hyvä fiilis… ja itse asiassa paljon enemmänkin. Siitä saatiin merkittävää lisäpotkua saksalaisen miekkailun treenaamiseen Kuopiossa.

Lisäoppia, tarkennuksia omaan tekemiseen ja ideoita treenaamiseen oltiin nytkin Turusta hakemassa …ja kaikkea sitä myös saatiin. Tuttuja ihmisiä, tuttu meininki, ei jännittänyt yhtään… no heh heh, ei vaan hartiat oli aluksi korvissa jännityksestä. Sai oikein keskittyä rentouttamaan hartiat ja kädet. Itselleni oli vaatimukset korkealla, että mahdollisimman paljon pitää asiaa saada aivoihin talteen. Kaikkea kun ei kuitenkaan voi päähänsä kasata seitsemän tunnin semmasta. Alkustressailusta kun pääsin, niin loppuhan oli pelkkää tekemisen riemua.

Seminaarin alkupuolisko keskittyi saksalaisen pitkämiekkaan. Marko Saari on ehtinyt perehtyä aiheeseen vuosikymmenen tai pian kai pari vuosikymmentä, niin kyllähän siitä saa omaan hapuilevaan tekemiseen irti uutta oppia ja näkökulmaa. Ja onhan se jo ihan vaan nautittavaa ja avartavaa seurata sellaisen tekemistä, jolla on syvällistä tietoa ja taitoa asiaan, mitä itse vasta opettelee. Tämä on ollut minulle yksi merkittävä innoittaja näissä tosi taitajien vetämissä miekkailuseminaareissa ennenkin. Väkisinkin siitä saa virtaa omaan tekemiseen. Ei ole pienintäkään muka hallussa olevaa asiaa, mitä ei voisi tehdä vielä paljon paremmin, virheistä nyt puhumattakaan.

Seminaarin loppupuoliskolla oli ohjelmassa rinnakkain messeriä ja pitkämiekkaa. Marko esitteli tekniikoita, jotka toimivat noilla molemmilla aseilla. Pitkämiekka ja messer, kahden ja yhden käden ase. Mielenkiintoista, tavallaan niin samanlaista ja silti erilaista. Pieniä valon välähdyksiä oli aivokopassa havaittavissa, mikä on aina miellyttävä tunne.

Kevään mittaan on messeriin tutustuttu pienellä porukalla täällä Kuopiossakin. Käytössä ei tosin ole ollut vielä yhtäkään oikeaa asetta, vain jokunen yhden käden miekka ja puukeppejä, mikä tekee treenaamisen hetkittäin melko fiktiiviseksi. Turun seminaarissa pääsin vähän testailemaan tekniikoita oikealla messerilläkin. Olipa sellainen ”love at first feel” –tunnelma sillä hetkellä! Entistä suuremmalla innolla odottelen omaa messeriäni Unkarista. Harmillisesti ei Turun seminaariin meidän messer-tilaus ehtinyt…

Seitsemän tunnin seminaari on aikamoinen paketti yhteen päivään. Viimeisellä tunnilla eivät aivot enää toimineet niin kun toivoisi. Silti vähän harmitti, kun vilkaisin kelloon ja tajusin, että vartti aikaa jäljellä ja tämän on varmaan pakko olla viimeinen harjoitus. Fiilis oli, että olisi voinut jatkaa vaan eteenpäin, vaikka en kyllä sitä viimeistä harjoitusta edes enää muista, mikä se oli, muuten kun että tosi mielenkiintoinen juttu, jonka loppuverryttely keskeytti…

Illan päätteeksi piipahdettiin vielä Mallaskukossa parantamassa miekkailevaa maailmaa. Oli mukava jutustella parin Turun seuran jäsenen kanssa. Täällä syrjän perällä idässä kun ollaan, niin on mukavaa päästä tutustumaan miekkailuväkeen, vaihtamaan ajatuksia ja kuulemaan mitä muualla puuhaillaan.
Mika

Ilkka Hartikaisen seminaarin sisältöä ja muuta infoa – Kuopio 4.-5.5.2013

bologna_01

Viikonlopun aikana tutustutaan ja syvennetään taitoja kahden historiallisen miekkailujärjestelmän saralla. Lauantaina keskitytään pitkämiekkaan ja sunnuntaina bolognalaiseen yhden käden miekkaan. Molemmat päivät ovat omia kokonaisuuksiaan, mutta toimivat myös hyvin yhteen. Harjoittelutapa, liikkumisen taito ja osittain jopa tekniikat ovat tyylisuunnissa yhteensopivia.

bologna_03

PITKÄMIEKKA
Pohjamateriaalina toimii saksalainen miekkailuperinne soveltaen sekä varhaisempia lähteitä että myöhäisempiä renessanssiajan tekniikoita.
Harjoituksissa keskitytään ensisijaisesti liikkumiseen ja tehokkaaseen miekan käsittelyyn. Pariharjoitteissa keskitytään saksalaisen miekkailun – ja miksei miekkailun yleensä – kolmeen vaiheeseen: lähestymiseen ja ensimmäiseen hyökkäykseen, käsityöhön miekkojen ollessa ristittyinä ja varsinaiseen lähitaisteluun eli painiin miekkojen kanssa.

bologna_13

BOLOGNALAINEN MIEKKAILU
Pohjamateriaalina ovat 1500-luvun bolognalaisten mestareiden julkaisemiin kirjoihin sekä yhteen nimettömään käsikirjoitukseen. Lauantain harjoitusten tapaan pääpaino on miekan hallinnassa ja liikkumisessa, mutta bolognalaisen miekkailun tyylikieli, varoasennot ja tehtävät hyökkäykset poikkeavat varhaisemmasta, kahdella kädellä käytettävän miekan tyylistä. Harjoitusten kautta erot tulevat tutuksi. Bolognalaisen tyylin liikkuva, vauhdikas ja järjestelmällinen lähestymistapa miekkailuun on helppo omaksua, ja päivän loppua kohden lisäämme harjoitusten intensiteettiä ja haastavuutta mahdollisuuksien mukaan.

bologna_14

MIHIN VARAUTUA JA MITÄ MUKAAN?
Molemmat päivät sopivat yhtä lailla aloittelijoille kuin kokeneemmillekin. Joka tapauksessa harjoittelu on intensiivistä, eli juotavaa ja pientä purtavaa kannattaa ottaa mukaan. Lauantain harjoituksissa on hyvä olla oma pitkämiekka mukana ja sunnuntaina yhden käden lyöntiin ja pistoon soveltuva miekka mikäli sellainen löytyy. Mikäli omaa ei ole, pyrimme järjestämään harjoitteluaseita lainaan. Kaikilla harjoittelijoilla on oltava maski, eli mikäli omaa ei ole tulee lainavarusteista neuvotella järjestäjien kanssa.
Mikäli omistaa vapaamiekkailuvarusteita tai muita suojavarusteita, kannattaa ne ottaa harjoituksiin ehdottomasti mukaan.
– Ilkka Hartikainen-

HINTA JA ILMOITTAUTUMINEN
Seminaarin hinta:
1 päivä: 35€
2 päivää: 50€
Paikka: Pitkälahden koulun sali, Pitkälahdentie 4.
Lauantai: 4.5. klo 13.00 – 19.00. Päivän teema: Pitkämiekka
Sunnuntai: 5.5. klo 11.00 – 17.00. Päivän teema: Bolognalainen miekkailu
Ilmoittautuminen Paula Vesteriselle osoitteeseen: p.vesterinen(at)suomi24.fi

LISÄTIETOA SEMINAARISTA JA ILKKA HARTIKAISESTA
lisätietoa seminaarista ja Ilkka Hartikaisesta aikaisemmassa postauksessa täällä https://savonmiekka.wordpress.com/2013/04/10/4-5-13-ilkka-hartikaisen-seminaari-kuopiossa/

bologna_04
Kuva bolognalaisesta miekkailusta: Ilkka Hartikainen

Guy Windsor in Kuopio – outpost of swordsmanship civilisation in the wilds of Finland 24.3.2013

guy2

Until March this year my only contact with the swordsmen of Kuopio was the regular attendance at our annual Fiore Extravaganza, and the occasional additional seminar in Helsinki, Jyväskylä, and Oulu, of some of them. It was with particular anticipation then, that my student Henry Vilhunen and I set off very early on a Sunday morning for the four hour drive to this outpost of swordsmanship civilisation in the wilds of Finland. We made good time on clear roads, and arrived ready to see what these Savolaiset could do. As it turns out, quite a bit!

There were about 16 students present, including a few who had made the trip from Joensuu. The seminar began with the usual warmup, with some mechanical analysis, encouraging the students to think about what they were doing. The purpose of the day, from my perspective, was to run a systems check on their understanding and knowledge of the syllabus. They also asked me to test several students for levels one and two. This presented an interesting challenge because there was not nearly enough time in the day to check the entire basic syllabus for those doing level II, and dividing my attention between two groups of different levels is tricky. However I did my best to highlight for them the way the syllabus is put together for the purposes of memorisation and swift assimilation, and the tools it contains for developing your skills in the Art of Arms.

The morning session was mostly taken up with the cutting drill and the four basic drills, with the two groups taken separately at times, and being specifically intermingled at others. For example, we might take everybody through first drill, with intermediate helping the basic level students, then separate out the basic level students to practice the basic form of the drill, while the more advanced group plays variations on it. Having opened their eyes to the depths of the material they thought they knew, the intermediates would then pair off again with the basic level students, with an improved understanding of exactly how and why the basic material should be done. By the end of this the basic level students had seen enough new material to keep them thoroughly confused if we had added any more.

During the lunch break Henry and I got to sample the legendary Savolainen hospitality, and I did some work on one student’s shoulder.

The afternoon was spent mostly blasting the intermediate level students through the Syllabus Form, its variations and applications, and the more advanced ways of training familiar material. For the purposes of examination, I had them also run through some dagger material. Henry spent much of the afternoon supervising the basic level students, while I applied pressure to the seniors. Of course we found many areas to improve, as that is the function of the more advanced drills. Learn the basics, pushed them until they break, then strengthen that area of weakness.

At the end of the day I had the pleasure of being able to pass the following students through their level II:
Mika Vesterinen
Paula Vesterinen
Jaakko Vesterinen
Mira Kärki
Paula Thitz

And the following students through their level 1:
Olli Riukulehto
Esa Arbelius
Jussi Hakkarainen
Pauli Hyvönen
Sanna Jääskelainen

They are all a credit to their branch leaders, Janne Kärki in Kuopio and Risto Rautiainen in Joensuu.

A sick child at home meant that I had to go straight back, with no time for the planned proper dinner, sauna, and overnight stay, but many of the attendees came with us to brave the food at the nearest eatery, a motorway service station, so we ate in good company. I look forward to a swift return, and to seeing many of their number in the Salle sometime soon.

– Guy Windsor –

guy1
Kuvat: School of European Swordmanship

4.-5.5.13 Ilkka Hartikaisen seminaari Kuopiossa

Savon Historiallisen Miekkailun Seura järjestää pitkämiekan ja bolognalaisen miekkailun seminaarin Kuopiossa 4.–5.5.2013.
Molempina päivinä seminaaria on vetämässä Ilkka Hartikainen Espoo Historiallisen Miekkailun Seurasta.

Seminaarin hinta:
1 päivä: 35€
2 päivää: 50€
Paikka: Pitkälahden koulun sali, Pitkälahdentie 4.

Lauantai: 4.5. klo 13.00 – 19.00. Päivän teema: Pitkämiekka
Sunnuntai: 5.5. klo 11.00 – 17.00. Päivän teema: Bolognalainen miekkailu

Ilmoittautuminen Paula Vesteriselle osoitteeseen: p.vesterinen(at)suomi24.fi

ilkka-hartikainen

ILKKA HARTIKAINEN

Ilkka Hartikainen on yksi tunnetuimmista bolognalaisen miekkailutyylin ohjaajista tänä päivänä. Ilkka on harjoitellut historiallisia eurooppalaisia kamppailutaitoja vuodesta 2002 ja keskittynyt Italian renessanssin miekkailutyyleihin vuodesta 2008. Miekkailun ohella Ilkka harrastaa mahdollisuuksien mukaan erilaisia paini- ja lähitaistelumuotoja, voimaharjoittelua sekä juoksua.
Ilkka on pitänyt seminaareja ja toiminut ohjaajana tapahtumissa Suomen lisäksi lukuisissa Euroopan maissa, Yhdysvalloissa ja Singaporessa.
Ilkka kertoo harjoittelustaan ja julkaisee bolognalaiseen miekkailuun liittyvää materiaalia marozzo.com-blogissaan.
Ilkka toimii ohjaajana myös Miekkailuseura Vorschlag Helsinki ry:ssä ja on jäsen HEMAC-tutkijayhteisössä ja kunniajäsen italialaisissa Guardia di Croce -ja Sala d’Arme Achille Marozzo -miekkailuseuroissa.