Syksystä 2009 alkaen treeneissä kävi joitakin ihmisiä tutustumassa lajiin ja heistä tarttui mukaan Ville Ahokas. Nyt seuran perustajaryhmä oli koossa. Vuoden 2010 aikana toiminta oli jo rakentunut jonkin sortin rekisteröimättömäksi yhdistykseksi ja miekkailuseuraksi, vaikka treenattiin Kuopiossa edelleen minun henk.koht. maksamalla salivuorolla. Maksuilla ei siinä vaiheessa ollut merkitystä kun halusin saada homman pyörimään.
Syksyllä aloitettiin toinen treenivuoro Varkaudessa. Treenivuoro saatiin ilmaiseksi kouluun, jossa Janne Kärjen äiti toimi opettaja. Varkaudesta löytyi syksyllä muutama ihminen, jotka halusivat lajia kokeilla. Niin siinä sitten kuljettiin syksy eestaas kahden kaupungin väliä lauantaina Kuopiossa ja sunnuntaina Varkaudessa.
Vuoden 2010 loppupuolella suunniteltiin jo kovasti rekisteröidyn yhdistyksen perustamista. Hidasteena oli vain se, että seuran nimen keksiminen tuntui vaikealta, eikä kellään ollut mitään käsitystä miten ry perustetaan ja miten sitä pyöritetään. Niinpä homma aloitettiin silleen luovasti, että ryhdyttiin aluksi järjestämään alkeiskurssia tammikuulle 2011 ja sillä aikaa kun suunniteltiin alkeiskurssia, minä opiskelin yhdistyslainsäädäntöä, ry:n perustamista ja pyörittämistä. Nimeäkin pohdittiin ankarasta pitkin vuotta.
Omalta porukalta otettiin kurssimaksu muutama kuukausi etukäteen, jotta saatiin rahaa vielä nimettömälle seuralle. Pyöritin seuran rahoja nimissäni olevan pankkitilin kautta vuoden 2010 viimeisinä kuukausina. Tästä johtuen seuran ensimmäinen virallinen tilinpäätös vuoden 2011 päättyessä oli aika erikoinen. Siinä oli mukana muutama kuukausi minun omasin tilin kautta pyöritettyä rekisteröimätöntä yhdistystä, vähän sekava välivaihe ja perään vajaa vuosi rekisteröityä yhdistystä ry:n virallisella omalla tilillään.
Alkeiskurssi päätettiin keskittää yhteen viikonloppuun, jotta ihmisten olisi helpompi sitoutua kokonaisuuteen. Lauantai ja sunnuntai klo 11.00 – 17.00. Näin ei kai missään muualla ollut tehty aikaisemmin. Ainakin meillä oli sellainen mielikuva, että muut järjestivät pitkiä kursseja, jossa treenailtiin 1,5-2h viikossa, mutta kokonaistuntimäärä oli kutakuinkin sama. Opettajaksi hommattiin Mikko Hänninen. Hän oli Guyn ansioitunut oppilas, joka veti SES:in haaraa Lappeenrannassa. Janne oli käsittääkseni tavannut hänet Jakomäen salilla käydessään.
Joulukuussa järjesteltiin alkeiskurssia ja siihen liittyvää mainos- ja tiedotuskampanjaa. Tiedote meni kuopiolaisiin ja varkautelaisiin lehtiin ja paikallisradioihin ja minä kylvin Kuopioon pitkälle toista sataa mainosjulistetta. Tiedotteen pohjalta saatiin huomiota Kuopion Kaupunkilehdessä, Ylellä ja Warkauden Lehdessä.
Kuopion Kaupunkilehti julkaisi pienen artikkelin 17.12.10 ja samana päivänä Ylen paikallistoimittaja Petri Julkunen haastatti minua radiossa ja siitä julkaistiin myös lyhyt artikkeli Ylen nettisivuilla17.12.10. Haastattelutilanne oli jotenkin ahdistava, toimittaja maalaili mielikuvia uljaista ritareista, haarniskoista, viikingeistä ja metsissä juoksentelevista miekkamiehistä viitoissaan. Tänä olivat tuohon aikaa yleisiä mielikuvi, kun jutteli historiallisesta miekkailusta lajia tuntemattomalla. Hän halusi myös miekkailla ahtaassa lasiseinien ympäröimässä studiossa. Noh, olennaista oli että saatiin huomiota, mietin tuolloin, vaikka en toimittajan fiilistelystä huolimatta ollut menossa pelastamaan linnanneitoja. Tässä tuo Ylen artikkeli:
Miekkailua Ylen studiossa Kuopiossa 17.12.2010. Kuva: Marianne Mattila.
YLE 17.12.10:
Ritarimiekat kalahtelivat studiossa
Radio Savon studiossa näytti ja kuulosti perjantaina hurjalta. Pitkät ja painavat miekat kalahtelivat toisiaan vasten kun kaksi miestä harjoitteli historiallisen miekkailun perusteita. Toisen miekan varressa oli lajia harrastava Mika Vesterinen ja ensikertalainen toimittaja Petri Julkunen.
Varkauteen saatiin isompi artikkeli Warkauden lehteen 24.12.10 kuvien kera, kun toimittaja Mikko Gynther vieraili seuran harjoituksissa. Kurssista kiinnostuneita alkoi löytyä. Tuolloin tuli tunne että tämä homma lähtee nyt oikeasti lentoon.
Miehet pukivat päälleen haarniskan hanskat ja tarttuivat pitkien miekkojen varteen. Normaalisti miekkailussa käytetään myös päätä suojaavaa kypärää.Nyt kypärät kuitenkin jätettiin pois, koska tarkoitus oli vain kokeilla hieman erilaisia liikkeitä. Oman rajoitteensa kokeilulle toi matala huone. Pitkät miekat kolistelivat helposti kattoa.
Kyseessä ei suinkaan ole mikään kevyt laji. Historiallinen, entisaikojen sankareiden miekka painaa noin 1,3 kiloa, eikä miekan pituus ainakaan helpota sen käsittelyä. Vaarojakaan ei puutu, vaikka miekka ei ole terävä.
– Kontrolli on säilytettävä koko ajan, sillä miekka on vaarallinen tylsänäkin, jos sillä tuikkaa väärään paikkaan.
Todellisessa harjoitustilanteessa pää on suojattava huolella, koska taistelussa pää on tärkein kohde.
– Pää ja kasvot ovat pääkohteita. Päähän pyritään saamaan osuma terällä tai kahvalla. Kun pää on suojattu asiaan kuuluvalla maskilla, on pää harjoitustilanteessa turvallisin kohta, Vesterinen kuvailee.
Tarkkaa työtä, ei ritarileikkejä
Mitä historiallinen miekkailua sitten harjoitellaan? Tapaavatko lajia harrastavat toisiaan metsässä haarniskoihin pukeutuneena ja yrittävät osua toisiinsa miekoilla?
– Tämä kuulostaa larppaukselta. Tämä ei kuitenkaan ole sitä. Historiallisessa miekkailussa on kyse siitä, että menemme salille ja harjoittelemme vanhoja tekniikoita. Tässä on kyse taistelusta eikä urheilusta. Roolipelit ovat sitten ihan toinen juttu ja niissä miekkaillaan pehmomiekoilla, Vesterinen sanoo.
Miekat ovat uljaat ja tuovat mieleen elokuvien sankarit ja näyttävät miekkailukohtaukset. Toimittaja Petri Julkunen innostuikin miekkaa heilutellessaan kuvittelemaan itsensä ritari Julkuseksi ja taistelevansa viikinkejä vastaan. Lajin harrastaja ei kuitenkaan ritarilinnoista haaveile.
– En kyllä tuollaisia ajattele. Itselläni harjoitukset menevät siihen, että keskityn tekemiseeni. Ei siinä ehdi mielikuvituksen kanssa leikkiä ollenkaan.
Harvinainen harrastus
Historiallista miekkailua Pohjois-Savossa harrastetaan ainakin Kuopiossa ja Varkaudessa. Mika Vesterisen lajin pariin houkutteli uljaat miekat.
– Miekat ovat kiinnostaneet ihan pikkupojasta asti. Joillekin tämä vaihe vain jää päälle, Vesterinen naurahtaa.
Laji ei ole Suomessa kovinkaan tunnettu. Historiallista miekkailua on harrastettu täällä noin 10 vuotta. Harrastajiakin on vain parisataa. Vesterinen kertoo, että lajiin pääsee nopeastikin mukaan.
– Alkuun pääsee jo tunneissa, mutta ylärajaa harjoittelulle tuskin on. Jotkut ovat opiskelleet tätä jo vuosikymmeniä ja vielä riittää opittavaa.
Kuopiossa järjestetään tammikuun puolivälissä historiallisen miekkailun alkeiskurssi. Kaksipäiväinen kurssi on ollut hyvin kysytty, mutta jos innokkaita löytyy vielä enemmän, voidaan keväällä järjestää uusi kurssi.
Lähteet: YLE Savo
* *
Warkauden Lehden artikkeli oli asiallisempi. Vapaamiekkailuvarusteissa puhutaan vielä jääkiekkovarusteista, mikä näin nykypäivänä sattuu silmiin. aika lailla on laji kehittynyt ihan jo varustetasollakin, kun lajiin kehitettyjä varusteita on valinnaksi asti. Toista oli vuonna 2010. Alla Warkauden lehden 24.12. 2010 artikkeli paloiksi pilkottuna:
Seuralle nimi joulukuussa 2010
Seuran nimi oli edelleen keksimättä ja hidasti koko yhdistyksen rekisteröintiä. Ajatus oli, että nimen täytyi olla muotoa” X:n Historiallisen Miekkailun Seura. Näin siksi, että tähtäsimme osaksi tai ainakin lähelle Guy Windsorin SES:iä eli The School of European Swordsmanship-miekkailukoulua. Lähtökohtahan oli että italialaisen miekkailun oppi tuli meille päin sieltä. Sitäpaitsi kaikki muutkin historiallisen miekkailun seurat noudattivat tiukasti tätä kaavaa, paitsi tietty Warusseppäin kilta Turussa …mutta ne olivatkin vähän eri sakkia, kuin kaikki muut, koska treenasivat saksalaista miekkailua.
X:n Historiallisen Miekkailun Seura, Mutta mitä siihen X:n paikalle? Siihen alkuun ei vaan asettunut “Kuopion” siksi, että jo tuolloin oli toiminta laajentunut Janne kulmille Varkauteen.
Savon Historiallisen Miekkailun Seura oli hyvä vaihtoehto, mutta lyhenne SHMS oli jo Jakomäen Suomen Historiallisen Miekkailun Seuran käytössä, eikä opin kehtoa voinut tietenkään lähteä haastamaan. Tätä pohdittiin Vesteriset-Kärjet suunnittelu palaverissa Varkaudessa joulukuussa 2010. Oltiin päätymässä Savon Historiallisen Miekkailun Seura -nimeen. Lyhenne mietitytti, mutta arveltiin, että siihen keksittäisiin joku ratkaisu. Myöhemmin lyhenteeksi vakiintui käytössä kankea SaHMS.
Ongelma oli myös nettisivujen osoite. Sekään ei ollut toimiva noin pitkällä nimellä. Sen täytyi olla joku lyhyt ja iskevä nimi, joka jäisi mieleen. Mira Kärki ehdotti nettisivun osoitteeksi savonmiekka.net. Tähän hyväksyttiin saman tien. Totesin, että Savon Miekka sopisi hyvin seura nimeksi, mutta Janne palautti maanpinnalle: kaikki SES:in seuran olivat muotoa X:n Historiallisen Miekkailun Seura ja näin täytyy meidänkin olla.
Vuoden 2010 lopussa rekisteröidyn yhdistyksen perustaminen oli jo työn alla, rekisteröintikaavakkeet täytetty, yhdistyksen säännöt valmiina ja perustamiskokousta suunniteltiin, mutta sen järkkääminen venyi joulu- ja työkiireiden vuoksi tammikuulle. Rekisteröidyn yhdistyksen perustamiskokous sovittiin tulevan alkeiskurssin alkuun tammikuulle, jolloin saatiin kaikki perustajajäsenet kasaan.
-Mika-
Savon Miekan historiaa:
Savon Miekan Historiaa -Etusivu:
1. Alussa oli vain eilinen Hesari 4.8.2008
2. Seuran alkumuoto 2008-2009
3. Seuran kantajoukko kasaan syksyllä 2009
4. Seuratoiminta käyntiin 2010
savon miekka 