Fiore Extravanganza 2013 – Ensimmäinen päivä

No niin! Ensimmäinen päivä Fiore Extravanganzaa takana. Saapa nähdä jaksaako semmapäivien perään kirjoitella enää mitään jatkossa, mutta nyt ekan päivän jälkeen on vielä puhtia ja joutoaikaa samaan aikaan, niin kirjoitellaanpa tässä niitä näitä ruokaa laitellessa ja odotellessa.

SIISTI ODOTTAVA FIILIS

Fioren kunniaksi padassa porisee tätä kirjoitellessa homemade bolognese-kastike. Pieni Italia-yhteys siis havaittavissa…

Helsingin kulmille tuli saavuttua jo myöhään perjantai-iltana, että olisi aamulla virkeänä ja nohevana, kun semma alkaa. Siinähän se meni loppuilta sihijuoman kera viilatessa varustekassien sisältöä ja eväitä kohdilleen, ihmetellessä Jokereiden menoa Venäjän liigaan ja lueskellessa iltalukemisena Guy Windsorin Veni Vadi Vici-kirjaa.

Aamulla sitten aamutoimet, eväiden viimeistely, rojut autoon ja menoksi kohti yhtä miekkailevan maailman merkittävää pistettä, Guy Windsorin miekkailusalia autokorjaamon yläkerrassa Jakomäessä. Aika paljon on vinoja hymyjä tuttavapiirissä nähty, kun olen maininnut, että kolmatta vuotta tässä jo kesäloman viettoon Jakomäkeen… Toiset menevät etelän rannoille lomalle, meikäläiset Jakomäkeen. No, onhan se viikko miekkaillen nyt mielenkiintoisempaa, kuin rannalla löhöily.

Jakomäen salille oli mukava tulla. Pitkästä aikaa. Olihan siinä taas vuosi vierähtänyt. Kyllä täällä semmoissa vierailisi mielellään useamminkin, kuin kerran vuodessa, mutta tuntuu ajasta ja rahasta olevan aina pulaa. Miekkailevan maailman rajaseudulta kun lähdetään liikkeelle, tulee muitakin kuluja kun osallistumismaksu. Mutta onneksi on tarjolla tämmöinen viikon tehosetti putkeen samalla matkailun riesalla.

Harmillisesti EHMS:lla sattui parin päivän miekkailuleiri Suomenlinnassa päällekkäin Extravanganzan kanssa. Jos olisivat optimaalisesti sijoittuneet peräkkäin, olisin ehdottomasti yrittänyt osallistua molempiin. Miettikää nyt! Kahdeksan päivän miekkailusemman sijaan 10 päivän kokonaisuus… ja lajien/näkökulmien kirjo olisi aikakin tällä kertaa ollut todella laaja, jos molempiin olisi päässyt osallistumaan.

Noh, kaikkea ei voi saada. On tässä jo Extravanganzassakin päiviä hikoiltavana ja näkökulmia juuri pitkämiekkaa tarjolla ihan mukavasti, Fiore, Vadi, Liechtenauer… ja jos rehellisiä ollaan, niin ehkä taas enemmän, kuin pystyy täysillä ottamaan vastaan. Mutta palataanpa nyt sinne salille…

Hieno paikka. Aseita seinät täynnä. Kaksi kynttilää palaa seinustalla. Ihmiset kasailevat kamojaan. miekat kolisevat. Siisti odottava fiilis. Tuttuja naamoja tulee vastaan heti kättelyssä. Ensimmäisenä oman seuran väkeä, ennen minua paikalle saapuneet Kärjet. Sehän menee taas ihan miekkailun periaatteiden mukaan: ”kärki edellä”. Tuttuja helsinkiläisiä tulee tietty vastaan, yksi saksalainen ja pari Turun reissulta tuttua THMS:n kaveria. Nopeita moikkailuja vähän joka suuntaan. Jospa sitä jossain välissä ehtisi vähän jutellakin. Tuppaa nämä semmat vaan olemaan sellaisia, ettei kovin montaa sanaa ehdi edes tuttujen kanssa vaihtaa.

Varustekassi sinne verstaan puolelle, samaan paikkaan, kuin edellisillä kerroillakin. Pian tarpeelliset maski, hanskat, miekka ja vesipullo siihen samalle paikalle saliin, kuin edellisilläkin kerroilla. En kai vaan ole vähän urautumassa? En! (Tämän todistaa, se että myöhemmin päivällä ruokatauolla meidän seuran ryhmä leiriytyi ihan minun johdolla eripaikkaan, kuin kahtena edellisenä vuonna…)

ALKULÄMMITTELY

Alkulämmittely alkaa. Onko Guyn alkulämmittely muuttunut kevyemmäksi, vai oma kunto kasvanut? Ehkä molempia. Ensimmäisellä kerralla Extravanganzassa jo alkulämmittely on todella rankkaa ja siinä kastunut paita pysyi läpimärkänä päivän loppuun saakka. Tosin silloin sattui koko viikoksi tappava helle ja hikikerroin nousi yli mittausasteikon yhteentoista saakka. Nyt mentiin viileämmässä säässä, vaikka mukavasti lämmin oli sali nytkin. Sopivasti tuli lämmin tällä kertaa, ei yhtään liikaa, eikä liian vähän.

MIEKAN KÄSITTELYÄ

Seuraavana oli ohjelmassa miekan käsittelyä miekan pyörittelyä käsissä monella eritavalla. Hauskoja rentoja harjoituksia, jotka ainakin omassa jähmeässä pääkopassa synnyttävät ajatuksia siitä, miten miekasta tulisi tehdä käsien luonnollinen jatke.

Treenit jatkuivat miekan käsittelyllä. Olennaisena osana olivat myös mm. harjoitukset, miten säilytetään rento ote miekkaan, miten rakenne kestää lyödessä jne. Onhan näitä harjoiteltu, mutta taas tuli vähän erilaisia harjoituksia vastaan. Guylla tuntuu olevan ehtymätön varasto tapoja lähestyä samoja asioita mielenkiintoisesti eri tavoilla. Sekin on mielenkiintoista, miten samoista pienistä perusasioista löytyy jotenkin aina vaan uusia aspekteja. Tulee fiilis, että näitä hyvin perusperusperus-juttuja haluaisi treenata enemmän, kun mitä on taas tullut tehtyä!

VASEMMALTA PUOLUSTAESSA OLISI SAATTANUT SELVITÄ HENGISSÄ

Pariharjoituksissa korostui merkittävästi vasemmalta puolelta torjuminen ja sitä seuraava hyökkäys. zengiaro ja yhdenkäden mestari olivat paljon esillä. Olennainen ajatus, että noista lähtökohdista ei hirveästi ole väliä, miten vastustaja lähtee hyökkäämään, koska vasemmalta torjutaan Fioren opeissa aika hyvin kaikenlaista, mitä vastustaja miekallaan laittaa tulemaan. Torjunnan perään sitten vaan hyökkäys niissä puitteissa, kun miekkojen risteäminen antaa eväitä. Torjunnan ajoitus ei kyllä itselläni aina oikein ollut kohdillaan, mutta jos olisi ollut, niin olisin voinut jo näillä opeilla selvitä kaksintaistelusta hengissä.

Siitä jatkettiin. Largoa ja strettoa kohdattiin, sekä miekkojen risteämistä eri tavoilla ja miten niistä kuolemaa kylvetään. Puolustautuminen oikealta puolelta oli myös ohjemassa. Sehän on paljon sofistikoidumpaa, kuin vasemmalta puolustaminen. Piston vaihto ja murto käytiin myös läpi.

Vasemmalta puolustautuminen nousi kyllä esille uudelleen useampaan kertaan pitkin päivää. Jos haluat pysyä hengissä, opettele ensin puolustamaan vasemmalta. Sitten kun se toimii virheettömästi, voit alkaa hifistellä oikealta puolelta. Jos virhe tulee väärällä hetkellä, niin vasemmalta kun oikealta puolustaessa, lähtee henki… Tänään lähti monta kertaa. 1400-luvun Italiassa olisin keskittynyt harjoittelemaan puolustusta pelkästään vasemmalta. 2000-luvun Suomessa voi vähän treenaamista laajentaa, vaikka hengissä pysymisen perusteet eivät vielä täydellisesti suju edes vasemmalta.

Punta Falsaakin ehdittiin päivän päätteeksi harjoitella. Osin tutulla tavalla, mutta vastaan tuli myös pari uutta tapaa hyödyntää tuttua tekniikkaa. Siistiä!

Oli meillä siellä jossain välissä myös ruokatauko! Niitä näitä tuttujen kanssa juttelulle ei nyt jäänyt aikaa, kun päädyttiin tekemään muistiinpanoja, jotta saataisiin oman seuran jengille tarjottavaksi mahdollisimman paljon tästäkin päivästä. Kohtuudella se tulikin ylös kirjattua. Yritetään jatkossakin samaa.

HIKIKERROIN KAHDEKSAN

Kun ilta oli pulkassa, olikin jo aina väsy, tajuton hiki ja tyytyväinen mieli. Hikikerroin oli sellaiset kahdeksan. En kyllä autossakaan oikein viihtynyt yksin itseni vieressä. Siitä huolimatta en suunnannut suoraan suihkuun, vaan ruokakauppaan. Anteeksi kanssa-asiakkaat! Suunnitelmana oli kokata Italian hengessä itse iso satsi spagetti-bolognesea. Sen verran oli väsy, etteivät kaikki ainekset muistuneet mieleen ja aurinkokuivattu tomaatti unohtui. No ei tappava virhe. Se on korvattavissa muilla tomaattituotteilla. Kokkailu alkoi mokaillen jauhelihan ruskistamisella, vaikka kastike piti tehdä ensin. No ruskistetut jauhelihat sivuun ja kastike porisemaan. Siinä välissä ehti jo suihkuunkin ja sihauttaa itselleen juotavaa. Lopputulos oli kyllä melko täydellinen. Happamuuden ja suolaisuuden tasapainoa piti tosin säätään tilkalla punkkua ja vettä. Menihän siinä aikaa. Spagetti oli al dente vasta klo 21.00. Onneksi ei ollut tänä iltana kiire minnekään. Spagetin päälle kastike, parmesaaniraastetta ja mustapippuria ja asiaan kuuluva tilkka punaviiniä kyytipojaksi… avot!

EI KAIKKI OLLEET MESTAREITA AUTON RATISSAKAAN 1400-LUVULLA – VAI MITEN SE MENI?

…ai niin. Meinasi unohtua. Jossain yhteydessä Guy kysäisi, luuletteko, että kaikki 1400-luvun italialaiset olivat mestareita miekan käsittelyssä? Aivan niin kun 2000-luvun suomalaiset ovat nykyään auton käsittelyssä? 1400-luvulla oli tietty omat supertähtensä miekkailussa, niin kuin autoilussa nyt 2000-luvulla. Loput tulivat silloin miekkailussa ja nykyään autoilussa helposti vähän enempikin kärjen takana. Ehkä olisikin selvitty vähän aikaa hengissä siellä 1400-luvulla…

…vai oltaisiinko?

Ehkä pitää vielä vähän opiskella? Iltalukemisena tänäänkin Veni Vadi Vici ja tietty Fioren Il Fior di Battaglia. Pitäähän sitä nyt vähän kuikkia, mitä tuli tänään tehtyä.

– Mika –

LUE KOKO FIORE EXTRAVAGANZA 2013 – ARTIKKELISARJA:
Interview with Guy Windsor: The Fiore Extravaganza
Fiore Extravanganza 2013 – Ensimmäinen päivä
Fiore Extravanganza 2013 – Toinen ja kolmas päivä
Fiore Extravanganza 2013 – Neljäs ja viides päivä
Fiore Extravanganza 2013 – Kuudes päivä
Fiore Extravanganza 2013 – seitsemäs päivä
Fiore Extravanganza 2013 – Kahdeksas päivä

Advertisements

Interview with Guy Windsor: The Fiore Extravaganza

Guy Windsor and The School of European Swordsmanship has arranged the week-long Fiore Extravaganza seminar once a year during the summer. This summer the dates are June 29th-July 6th 2013.

How many Extravaganzas you have arranged?

– This year will be the fifth. The first, in 2008, was called “5 days of Fiore” and ran from Wednesday to Sunday; the current, longer, format is better for retention, as there is more training time, and a bit more down-time.

I suppose that it is the most important seminar of the fencing year at The School of European Swordsmanship?

– It’s certainly the biggest, and tends to be well attended. I have also found that it tends to lead to new insights and hence syllabus and interpretation developments. I think though that how important it is depends on whether it happens to generate new insights, in me or in the students present.

FE-2011
Fiore Extravaganza 2011

Earlier you have gone through il Fior di Battaglia (The Flower of Battle) written by Fiore dei Liberi around 1409. Was it the original idea of Extravaganza?

– Yes. The original idea was to go through as many sections as possible, play by play, showing the students the book first, reading out the text, and then doing the actions literally by the book. That is a critically important process, of course, but by the third year we needed to go deeper, so in the third Extravaganza we focussed on what the player (the one losing in the play) was doing that made the particular play we were working on the best possible solution. And last year we included a lot of Vadi.

On the Extravaganza 2012 we spent much of our time working through another Italian fencing master, Filippo Vadi’s, fencing theory. I suppose that you brought Vadi into the Extravaganza because you were researching his manual for your Veni Vadi Vici book (now published)?

– That was part of it, yes. The content of all my books are worked out in class, of course. Which makes the students on the one hand guinea pigs, and on the other, research assistants and even co-authors! But also, it was a natural fit because Vadi’s book seems to draw heavily on Fiore, and adds a significant layer of insight for Fiore scholars. And several students who were thinking of attending practically begged me to include Vadi. I am a sucker for enthusiasm, so thought, why not?

FE2012
Fiore Extravaganza 2012

Extravaganza 2013 we will study Fiore, Vadi and Liechtenauer? How did you get this idea?

– At the end of last year’s Extravaganza, I was discussing the next one with the students present, and the idea came to focus on the longsword, then we thought that it would be cool to expand that into a complete look at the way the longsword was being used in the 1400s. So enter Liechtenauer, master of the German school.

There will be a guest instructor this time Mr. Stefan Dieke. Could you introduce him?

– Certainly! Stefan is an old and dear friend of mine, and also a professional HEMA instructor in Germany. He has been working on Liechtenauer for about as long as I have been working on Fiore.

This will be his third trip to teach at SES. He has a very straightforward and practical approach to the art, which I think the students here will enjoy.

Is he the first guest instructor in the history of Extravaganza?

– Indeed he is. But probably not the last! I have always had a policy of inviting instructors in from abroad, especially in areas or systems where I don’t know so much.

Indeed, there will be two more coming to Finland this year alone: Chris Chatfield, teaching a seminar on Saviolo this August 17th and 18th; then in November Paul Wagner returns, though we have not set the topic yet.

What do you hope and expect from the coming Extravaganza 2013?

– Well, firstly I am looking forward to the energy and enthusiasm that the students tend to bring to this event. It is special.

I am also looking forward to seeing how my take on Vadi squares with Stefan’s Liechtenauer interpretation. It is my current theory that the Germans and Vadi are using a longer sword than Fiore, which leads to specific similarities in the response to the zogho stretto bind.

And top-secret, tell no-one, I am also looking for ideas from Stefan about the content for a Liechtenauer module for our current syllabus…

– Mika –

Aseena sirppi – Haastattelussa Marko Saari / Warusseppäin Kilta

Mair-sirppi11-leik

Paulus Hector Mair kirjoitteli 1500-luvun puolivälissä ylös sirpeillä taistelun oppeja ja tuli samalla liittäneeksi sirpin osaksi nykyajan historiallista miekkailua. Kovin laaja ei Mairin sirppi-oppi ole, mutta mielenkiintoinen detalji eurooppalaisten taisteluoppien joukossa.

Suomessa Mairin sirppioppeihin on perehdytty Warusseppäin Killassa ja Turun suunta on ollut vahvana innoittajana ja oman kiinnostukseni herättäjänä. Ja kun aihe itseäni kiinnostaa, ajattelin tehdä pienimuotoisen haastattelun sirppiin liittyen. Vastaajana Warusseppäin Killan killanvanhin Marko Saari:

Ilmeisesti Warusseppäin Kilta on ainoa taho Suomessa, joka on syventynyt myös sirppitaistelun oppeihin?
– Tietääkseni ollaan, mutta mahdollisesti on muitakin, jotka eivät ole tekemisistään huudelleet.

Sinä teit savolaisten ensimmäiset treenisirpit. Miten pitkään noita sirppejä olette siellä Turussa tehneet?
– Ensimmäiset sirpit tehtiin viitisen vuotta sitten. Ollaan tehty sekä tuota pyöreää mallia, että matalempaa “suomalaista” mallia. Treenikäytössä eivät kylläkään eroa toisistaan mitenkään kriittisesti.

sirpit-78-15
Marko Saaren savolaisille tekemät sirpit.

“SIRPIN KÄYTTÖ KOROSTAA TAISTELUTAITOJEN KOKONAISUUTTA JA PERIAATTEITA”

Mair kirjoitteli aikanaan oppeja ylös, mutta löytyykö sirpin käytöstä aseena muuta aikalaisten kirjoittamaa tietoa?
– Mair on ainoa lähde, jota käytetään, eikä muista ole tietoa.
Tällä hetkellä ei ole tietoa, mihin hän pohjasi tietonsa sirppien käytöstä.

Missä määrin teillä turussa on sirppeilyä käsitelty?
– Tosiaan viitisen vuotta sitten tehtiin ekat sirpit treeniä ajatellen.
Sirpeillä harjoitellaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Sirppi ei kuulu killan “pääaseisiin”, joita ovat pitkämiekka, messer ja tikari.

Mair-sirppi6-leik

Miten sirpillä taistelu eroaa vaikkapa tikarista? Minkälaisia erityispiirteitä siitä löytyy?
– Sirpin kamppailuetäisyys on hyvin samankaltainen tikarin kanssa. Kärki on vain eri paikassa ja leikkaaminen tapahtuu eri tavalla. Suurin eroavaisuus on sirpin koukkaamisominaisuudessa. Sillä voi sitoa varsin ikävällä tavalla.

Mikäs sirpissä taas yhdistää muihin aseisiin muuten kuin se, että tavoitteena on vahingoittaa vastustajaa?
– Sirppihän ei ole suunniteltu aseeksi, eikä se toimi optimaalisesti sellaisena. Sirpin käyttö korostaa taistelutaitojen kokonaisuutta ja periaatteita: Mitä tahansa voi käyttää aseena, kun ymmärtää lähikamppailun periaatteet.

Mikä sinua kiehtoo sirppi-taistelussa?
– Lähinnä juuri tuo kamppailun ja teräaseiden käytön universaalien sääntöjen korostuminen. Tuo koukkiminen on niin erilaista suoran miekan käyttöön verrattuna…

– Mika –

LUE MYÖS:
“Sirppi mielessä”