Opintomatka messerin pariin 2.-6.6.14

wsk-1-MS
(Kuva: Marko Saari)

Jörg Bellinghausenin messer-seminaarissa Jakomäen salilla 25.–26.1.2014 heräsi ajatus yrittää hommata itsellesi lisää opetusta messeriin, kun pelkkä itseopiskelu on varsin hankalaa, työlästä ja tuskaisen hidasta. Mitään seminaareja ei ollut näköpiirissä Suomessa, niin piti miettiä jotain muita ratkaisuja. Rahallahan sitä matkaisi vaikka maailman ääriin, mutta kun sekin resurssi puuttui.

Käytännössä mielessä alkoi hahmottua pienen budjetin ja yhden miehen miekkaleiri sijoitettuna kesäkuun alkuun Helsinkiin täydennettynä mahdollisella koukkauksella Turun suuntaan.

Mainitsin asiasta Joeli Takalalle ja hänen kanssaan alettiin zoomailla minun vierailua Grieswartin treeneihin alustavasti jo helmikuussa. Visioin, että viettäisin vajaan viikon Etelä-Suomessa, kävisin Grieswartin messer-treeneissä ja pakkaisin samaan viikkoon mahdollisimman monta treeniä muilla tahoilla pitkämiekkaan. Messer oli kuitenkin pääkohde ja kun Joeli lupautui antamaan siitä Grieswartin treenien lisäksi yksityisopetusta, niin vähiin jäivät sitten vierailut muissa treeneissä.

Messer-reissuni alkoi teltan pystyttämisellä Rastilan leirinta-alueelle maanantaiaamuna 2. kesäkuuta. Sade kun näytti uhkaavan, täytyikin sitten singahtaa Itä-keskukseen ostamaan suojamuovia teltan päälle. Perjantaihin asti piti teltan kanssa selvitä, joten ei oikein innostanut sen liiallinen kastuminen heti kättelyssä.

Telttamajoitus oli valintana siksi, että reissu oli tarkoitus hoitaa mahdollisimman edullisesti, yksinkertaisesti ja vain olennaiseen keskittyen. Kaikki muu kuin miekkailu oli siis tarkoitus jättää sivurooliin. Kun säätkin suosi pikku sadekuuroja lukuun ottamatta, niin telttamajoitus oli oikein hyvä ratkaisu, ainakin näin kun itsekseni olin liikkeellä.

wsk-2-MS wsk-3-ms
Joelin (vas.) parina WSK:n treeneissä (kuvat: Marko Saari).

WARUSSEPPÄIN KILLAN VIERAANA

Leirin pystyttelyn jälkeen iltapäivällä poimin Joelin Helsingin Rautatieaseman edestä kyytiin ja lähdettiin Turkuun vierailemaan Warusseppäin Killan harjoituksissa. Sielläkin oli tarjolla messeriä. WSK ja Marko Saari ovat ensimmäinen taho, joka on aseeseen Suomessa syvemmin perehtynyt, joten senkin puolesta Turussa oli mielenkiintoista vierailla.

WSK:n treenipaikka oli idyllisissä perinnemaisemissa Kuralan Kylämäessä. Oltiin paikalla etuajassa, joten ehdittiin hyvin pitää pientä piknikiä ja tutustua niin ikään Kuralassa olevaan Warusseppäin killan pajaan, joka on näkemisen arvoinen paikka. Kaikenlaista mielenkiintoista ihmeteltävää löytyi puolivalmiista valmiisiin töihin, sirpistä haarniskan osiin.

Warusseppäin treenit veti Marko Saari, samainen henkilö, joka sai minut kiinnostumaan messeristä 2012. Marko tuntui vetävän vähän eri treenejä eri osallistujille, pitkämiekkaa ja kahta eri messer-juttua yhtä aikaa ainakin välillä ja sulavasti näytti sujuvan kokonaisuuden hallinta. Joelin kanssa treenattiin viikon teeman mukaisesti messeriä, mukana jotain tuttua, jotain uutta ja taas pieni palanen Lecküchnerin mammuttimanuaalia aukeni minulle. Lecküchneriä urakalla viimeaikoina selvitellyt Joelikin tuntui törmäävän pariin vähän erilaiseen tulkintaan asiasta. Oli mielenkiintoista seurata kahden Lecküchnerin oppeihin paneutuneen keskustelua aiheesta.

Treenien ja juttutuokion jälkeen suunnattiin taas Helsinkiin. Heitin Joelin kotiin ja ajelin sitten Rastilan leirintäalueelle testailemaan retkipatjan pehmeyttä.

kisahalli-joeli1
Julius vs. Mika Kisahallilla (kuva: Joeli Takala).

YKSITYISOPETUKSESSA JA GRIESWARTIN TREENEISSÄ

Tiistaina lähti käyntiin tiivis putki messer-treenejä Joelin johdolla. Ensin Joeli yksityisopetusta Töölön Kisahallissa ja illemmalla Grieswartin treenit läheisessä puistossa Finlandia-talon takana. Keskiviikkona päivällä taas yksityisopetusta Kisahallissa ja nyt mukana oli Joelin lisäksi Julius Väliaho Grieswartista. Ruokatauko ja perään Grieswartin treenit puistossa Finlandia-talon takana. Torstaille oli vielä yksityisopetusta Joelilta. Siitä Joeli suuntasi pakkailemaan kamojaan Unkarin reissulleen ja minä tutustumaan EHMS:n pitkämiekkatreeneihin…

Kaikenlaista ehdittiin Messeristä käydä läpi, aseen käsittelystä, liikkumiseen ja painiotteisiin. Runsaasti enemmän tuli asiaa, kun tuolla tahdilla ehtii omaksua, silleen seminaarimaisesti, että asiaa käytiin läpi paljon ja omalle ajalle jää kotiläksyksi yrittää kasata siitä mahdollisimman paljon asiaa omaan käyttöön.

Paljon treenattiin vapaamiekkailun omaisesti varusteet päällä. Hikisiä tekstiilejä syntyi jätesäkillinen tuliaisiksi kotiin vietäväksi ja miekkailuvarusteet olivat tiistaista lähtien lähinnä läpihikisiä aina siihen saakka, kun pääsin kotiin niitä kunnolla kuivattelemaan.

leiri1
Varusteiden kuivattelua.

Leirintäalueella levittelin iltaisin varusteita pitkin autoa kuivumaan ja illan kosteuden tulessa heitin rojut autoon. Aromit olivatkin sitten sitä myötä autossa aamulla, kun auton oven avasi. Aamuisin roinat taas levälleen auton päälle ja auton ovet auki, ettei hikisyys pinttyisi auton perustuoksuksi.

Ennakkoon kuvittelin, että minulle jäisi aika lailla joutoaikaa leirintäalueella iltoihin. Visioin, että kokkailisin jotain ja syventyä Lecküchnerin manuaalia selailemaan. Tosiasiassa hikisten ja kuivattavien varusteiden pyörittely, pakollinen suihkussa käynti, vaihtovaatteiden järjestely, pyykkien kasailu yms. vei runsaasti aikaa ja loput puhdin, mitä ehkä oli vielä jäljellä. Kokkailun sijaan suuntasin toistuvasti Meri-Rastilan edulliseen kiinalaisravintolaan. Miekkailumanuaalien sijaan lukemiseksi riitti vallan mainiosti vähän kevyemmäksi vaihtoehdoksi divarista mukaan poimimani Korkeajännitykset.

 leiri2
Kevyttä ja vähemmän kevyttä luettavaa: Korkeajännityksiä ja Lecküchneriä.

LEIRINTÄALUETUTTAVUUTENA MIEKOISTA KIINNOSTUNUT SIKHI

Pyörittelin tiistai-aamuna teltan luona varusteita järjestellessä muutaman minuutin messeriä käsissäni ja lähistöllä majaillut vanha sikhimies singahti paikalla asetta ihmettelemään. Hän arveli aluksi, että olin tehnyt jotain rukoussarjaa miekan kanssa, sillä sikhiläisyydessä aseilla, erityisesti miekoilla on uskonnollista merkitystä. Korjasin virheen ja kerroin mistä on kyse ja sikhi innostui ihan silmittömästi. Hän tutki kaikki varusteet käsivarsi- ja polvisuojia myöten. Pitkämiekasta hän oli haltioissaan ja miekkalaukun pohjalta löytynyt sirppi sai hänen nyökyttelemään hyväksyvästi päätään.

Sen jälkeen sikhi piipahteli säännöllisesti luonani aina kun pakkasin tai purin varusteitani, testaili aseitani, kyseli lajista, jutusteli paljon William Wallacesta, keskiaikaisesta skotlantilaisesta vapaustaistelijasta. Kerran esitteli perinteistä sikhi-tikariaan ja toi toisella kerralla esiteltäväksi chakram –heittorenkaita, sikhien perinteisiä aseita. Ase on osaavan käsissä tarkka ja tehokas 50 metrin etäisyydelle. Hänellä oli kolmenlaisia renkaita, jotka niputti turbaaninsa päälle tietyssä järjestyksessä kevyestä terävään. Kevyt rengas on ikään kuin varoitus. Tuntuu osuessaan, muttei aiheuta vammoja. Seuraava oli tylsäteräinen, mutta raskaampi rengas ja sillä saa aikaiseksi kipua ja mustelmia. Kolmas ja viimeinen oli sitten ulkoterästään veitsenterävä ase. Mielenkiintoisia välineitä… Hauska leirintäaluetuttavuus. Tämmöisiä syntyy kun jalkautuu ihmisten pariin.

chakram
Chakram.

EHMS:N TREENEISSÄ

Kun torstain messer-treenien jälkeen lähdin vielä vierailemaan EHMS:n pitkämiekkatreeneissä ja katsastamaan seuran salia, jossa en aikaisemmin ollut vielä käynytkään. Joeli ohjeiden perusteella sali löytyi aika helposti. Lyhyeen ajomatkaan Kisahallinta EHMS:n salille meni tosin kolme varttia tai enemmänkin, kun satuin kunnon ruuhkaan. Parkkipaikkakin lopulta, vaikka aluksi tuntui, ettei autoa saa taas tungettua minnekään.

Kristian Ruokonen oli treenejä vetämässä ja varusteostoksia tuli sitten siinä treenien sivussa tehtyä. Kyynärvarsi/kyynärpää-suojuksia ja maskin päälle tulevia huppuja lähti mukaan Kuopioon.

Aika uupunut ja vähän kolhuinen oli olo jo alkajaisiksi Joelin käsittelyn jäljiltä. Axel Pettersson oli kuulemma haukkunut suomalaisia huonokuntoisiksi, joten Kristian oli ilmeisesti päättänyt vähän terästää alkulämmittelyitä. Toisten kohdalla se Axelin väittämä pitää ehkä enempi paikkansa kun toisten… Ainakin minun ja alkulämmittelyn yhdenkäden punnertelu tuntui tosi rankalle ja vastalihaksissakin loppui puhti vähän kesken. Ne olivat rankin osa koko treenejä minun kohdalla.

Kyllähän siinä liikettä saatiin itse treeneissäkin, varsinkin siinä vaiheessa, kun vapaamiekkailukamat vedettiin päälle. Aika niljakkaan hikiset oli jo minun varusteet, kun en niitä ollut päässyt kunnolla koko viikon aikana kuivaamaan. Sitten kun taas pääsi liikkeeseen, niin hyvin unohtui monien murhe ja hyvät loppuhiet tuli vielä treenien lopun vapaamiekkailuosiosta.

Hyvin pieneen tilaan organisoitu ja tehokkaasti toimiva oli tuo viimeisen vartin nopeatempoinen vapaamiekkailuosuus, missä pari vaihtui lennosta kokoajan. Merkillepantavaa oli sellainen, että vaikka räväkästi tehtiin, ei vastaan tullut kertaakaan sellaista fiilistä, että turvallisuudesta olisi tarvinnut murehtia, tai että jollakin olisi ollut tarpeetonta voittamisen tarvetta, tai kohtuutonta voiman käyttöä. Siinä pääsi sitten itsekin testailemaan erilaisten hyökkäysten toimivuutta. Joku toimi varsin hyvin ja jossain kohtaa ei sitten alkuunkaan, varsinkin, jos ei ajatus ollut kunnolla mukana. Tosi mielenkiintoiset oli Kristianin vetämät treenit kaikissa vaiheissaan ja taas lähti vähän uutta ideaa mukaan kotipuoleen viemisiksi.

EHMS:n treenit olivat seitsemännet putkeen neljään päivään. Ja olo oli sen mukainen, kun lähdin taas suuntaamaan kohti Rastilaa. Siellä samat varusteiden kuivailu, hikisten tekstiilien kasailu, suihku, Meri-Rastilan kiinalainen jne.

Yllättävän pitkiä nämä välimatkat muuten Hesassa, ainakin kuopiolaiselle, kun on tottunut selviämään vartissa mihin tahansa Kuopiossa, olipa ruuhkaa tai ei. Hesassa sai aikaa kulumaan matkoihin ihan eri tavalla ja metron kätevyyskin selvisi parkkipaikkoja etsiskellessä ja parkkimaksuja maksellessa. Myös Hesan reissun aikana ostamani reppuna kannettavissa oleva 85 litran varustelaukku nousi arvoon arvaamattomaan.

Kiitokset kaikille, jotka minua opettivat, kaikille, joita sain miekalla lyödä ja kaikille, jotka minua miekalla löivät. Erityiskiitos Joelille, että sain mahdollisuuden tämmöiseen yksityisopetukseen. Kaiken kaikkiaan hyvä reissu ja hieno kokemus.

-Mika-

Advertisements

Grieswarttin messer-seminaarissa 31.8.13

Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan piirissä toimiva historiallisten taistelutaitojen harrastejärjestö Grieswartt järjesti 31.8.2013 messer-seminaarin, jossa vetäjänä oli Warusseppäin Killan Marko Saari. Messerin taitajia ei Suomessa taida montaa olla ja Marko lienee maan oppinein mies tässä lajissa. Sinnehän sitä oli päästävä mukaan hakemaan lisää oppia myös Savon suuntaan.

Omat heinäkuussa saapuneet, muutaman kuukauden myöhässä tulleet messerit olivat vielä uuden karheita. Kovin kummoisesti ei oltu niitä vielä päästy käyttämään, kun heinäkuussa oli meidän seurassa käytännössä taukoa treeneistä. Elokuussa sentään ehdittiin jo treenaillakin, myös messeriä. Paula tosin ei kovin moniin elokuun treeneihin päässyt. Olisiko hänellä ollut aseessaan vielä kolhun kolhua? 

messerit

Peter Renegyeiltä tilatut Savon ensimmäiset messerit.

Semmassa huomasi, ettei messer taida olla mikään kovin yleinen ase historiallisen miekkailun harrastajille Suomessa ainakaan Turun ulkopuolella. Mukana oli nimittäin kolme kuopiolaista ja kolme Grieswarttin nokkamiestä. No eipä tuo tahtia haitannut, päinvastoin! Marko ehti hyvin neuvomaan ja opastamaan kaikkia mukana olevia.

Alku lähti taas perinteisesti, niin kun semmoissa on tullut monesti tehtyä, hartiat korvissa kevyestä jännityksestä. Onhan noita semmoja tullut kierreltyä aika paljon, kolmessa vuodessa 17 seminaaria, joissa on tullut vietettyä 46 semmapäivää yhtään treeniä jättämättä väliin. Vaan eipä ole siinä vielä niin paljon seminaarikokemusta, etteikö aina vähän jännittäisi aluksi. Ekat painin pariharjoitukset menikin vähän jäykän oloisesti ja Marko pääsi opastamaan, että ”ihan rennosti vaan, eikä tässä kilpailussa olla”.

Ensin käytiin läpi mm. lyöntejä ja torjuntoja. Sitten päästiin painiin. Painia olikin aika runsaasi tässä semmassa. Aseeton paini ei oikein tunnu omalta meikäläiselle. Vasenkätisenä ja miekkailun kohdalla oikeakätiseksi opetelleena menee homma välillä vähän sekaisin. Mikäs käsi se nyt tässä pitää olla, millä ns. hyökätään? Jotenkin siinä kaipaa kokoajan jotain kättä pidempää… Paula taas ei oikeen taida tykätä painista ”hikisten ukkojen” kanssa. Jaakko on vanhana judon harrastajana kai meistä parhaiten kotonaan noissa paineissa.

Onneksi päästiin pian painijuttuihin messerin kanssa. Ase kädessä onkin jotenkin heti ihan eri tavalla selkeämpi olo paininkin suhteen. Se onkin sitten jo erittäin hauskaa hommaa. Hyökkäys, torjunta, eteneminen lähikontaktiin… Aika monesti löysi itse kukin itsensä sieltä lattialta, milloin selällään, milloin mahallaan harjoitusvastustaja siinä päällä… Kello yhdeltätoista aloitettiin ja ilta viiden lähestyessä alkoi olla pää täynnä asiaa.

Viimeinen vastatekniikan vastatekniikan vastatekniikka, vai monesko vaihe nyt olikaan menossa, ei onnistunut, ei sitten millään. Parina ollut Joeli joutui sparraajan rooliin, kun yritin saada homman toimimaan uudelleen ja uudelleen, mutta ei se vaan oikein lähtenyt. Kiitettävästi jaksoi Joeli olla väänneltävänä.

Leckuchner1Kuva Hans Lecküchnerin Kunst des Messerfechtens (BSB Cgm 582) teoksesta.

Myllypuron liikuntamyllyssä tuntui olevan fanaattinen kuuluttaja, jonka ainoa tehtävä oli ilmoittaa ihan häiriöksi asti, että Liikuntamylly suljetaan klo. 17.00 ja kaikkien täytyy olla silloin ulkona paikasta. Ensimmäinen uhkailevan sävyinen kuulutus tuli muistaakseni klo 16.00 seuraava 16.30, seuraava 16.45 ja varmaan ennen klo 17.00 ehti tulla vielä lisääkin kuulutusta. Hirveätä kiirettä ei monellakaan paikallisella alkuasukkaalla näyttänyt olevan Liikuntamyllystä ulos, joten jatkossa kannattanee kuuluttajan huomautella asiasta entistä tiuhempaan.

Hauskaa oli jälleen koko Kuopioon ryhmällä ja paljon saatiin uutta oppia. Hyvillä filiksillä hypättiin autoon ja suunnattiin kohti majapaikkaa. Kiire oli suihkuun, vaatteiden vaihtoon ja siitä suorilla hääbileisiin. Automatkalla puhuttiin messeröinnistä niin innokkaasti, että onnistuttiin pariin otteeseen eksymään navigaattorinkin kanssa.  Se ei varmaan pystynyt messer-höpötyksessä keskittymään omaan hommaansa. Onneksi ehdittiin hyvin ylimääräisistä kurvailuista huolimatta häihinkin.

Nyt tässä Yritetään parhaillaan palautella semman tekemisiä muistin sopukoista ja viedä niitä eteenpäin omalle porukalle. Se viimeinen painitekniikkakin lienee jo jotenkin hallussa, ainakin teoriassa…

-Mika-

Aseena sirppi – Haastattelussa Marko Saari / Warusseppäin Kilta

Mair-sirppi11-leik

Paulus Hector Mair kirjoitteli 1500-luvun puolivälissä ylös sirpeillä taistelun oppeja ja tuli samalla liittäneeksi sirpin osaksi nykyajan historiallista miekkailua. Kovin laaja ei Mairin sirppi-oppi ole, mutta mielenkiintoinen detalji eurooppalaisten taisteluoppien joukossa.

Suomessa Mairin sirppioppeihin on perehdytty Warusseppäin Killassa ja Turun suunta on ollut vahvana innoittajana ja oman kiinnostukseni herättäjänä. Ja kun aihe itseäni kiinnostaa, ajattelin tehdä pienimuotoisen haastattelun sirppiin liittyen. Vastaajana Warusseppäin Killan killanvanhin Marko Saari:

Ilmeisesti Warusseppäin Kilta on ainoa taho Suomessa, joka on syventynyt myös sirppitaistelun oppeihin?
– Tietääkseni ollaan, mutta mahdollisesti on muitakin, jotka eivät ole tekemisistään huudelleet.

Sinä teit savolaisten ensimmäiset treenisirpit. Miten pitkään noita sirppejä olette siellä Turussa tehneet?
– Ensimmäiset sirpit tehtiin viitisen vuotta sitten. Ollaan tehty sekä tuota pyöreää mallia, että matalempaa “suomalaista” mallia. Treenikäytössä eivät kylläkään eroa toisistaan mitenkään kriittisesti.

sirpit-78-15
Marko Saaren savolaisille tekemät sirpit.

“SIRPIN KÄYTTÖ KOROSTAA TAISTELUTAITOJEN KOKONAISUUTTA JA PERIAATTEITA”

Mair kirjoitteli aikanaan oppeja ylös, mutta löytyykö sirpin käytöstä aseena muuta aikalaisten kirjoittamaa tietoa?
– Mair on ainoa lähde, jota käytetään, eikä muista ole tietoa.
Tällä hetkellä ei ole tietoa, mihin hän pohjasi tietonsa sirppien käytöstä.

Missä määrin teillä turussa on sirppeilyä käsitelty?
– Tosiaan viitisen vuotta sitten tehtiin ekat sirpit treeniä ajatellen.
Sirpeillä harjoitellaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Sirppi ei kuulu killan “pääaseisiin”, joita ovat pitkämiekka, messer ja tikari.

Mair-sirppi6-leik

Miten sirpillä taistelu eroaa vaikkapa tikarista? Minkälaisia erityispiirteitä siitä löytyy?
– Sirpin kamppailuetäisyys on hyvin samankaltainen tikarin kanssa. Kärki on vain eri paikassa ja leikkaaminen tapahtuu eri tavalla. Suurin eroavaisuus on sirpin koukkaamisominaisuudessa. Sillä voi sitoa varsin ikävällä tavalla.

Mikäs sirpissä taas yhdistää muihin aseisiin muuten kuin se, että tavoitteena on vahingoittaa vastustajaa?
– Sirppihän ei ole suunniteltu aseeksi, eikä se toimi optimaalisesti sellaisena. Sirpin käyttö korostaa taistelutaitojen kokonaisuutta ja periaatteita: Mitä tahansa voi käyttää aseena, kun ymmärtää lähikamppailun periaatteet.

Mikä sinua kiehtoo sirppi-taistelussa?
– Lähinnä juuri tuo kamppailun ja teräaseiden käytön universaalien sääntöjen korostuminen. Tuo koukkiminen on niin erilaista suoran miekan käyttöön verrattuna…

– Mika –

LUE MYÖS:
“Sirppi mielessä”

Warusseppäin Killan seminaarissa Turussa 20.4.2013

sepat-logo7812

Turussa oltiin jo toista kertaa, ja aiheena oli jälleen pitkämiekka sekä nyt uutena messer. Omat messerit eivät niukasti ehtineet mukaan, joten lainavehkeillä oltiin. Pitkämiekka sai edelleen merkittävämmän roolin, sillä messerien määrän pienuudesta johtuen sen tekniikoita
tehtiin pitkämiekkatekniikoiden rinnalla. Jotain niiden samankaltaisuudesta kertoo se että samat tekniikat oli aivan hyvin tehtävissä molemmilla aseilla.

Porukkaa oli salin kokoon juuri sopiva määrä, pääosin muita kuin itse varusseppäläisiä. Yksi oli tullut Kouvolasta asti katsomaan mistä touhussa on kyse. No, me tulimme Kuopiosta asti…
Jaakko

messer-talf2

Kovalla innolla ja tohinalla lähdettiin Turkuun. Ohjelmassa oli Varusseppäin killan seminaari, vetäjänä killanvanhin Marko Saari. Helsingin miekkailukoululla oli samaan aikaan Guy Windsorin Vadi-seminaari, mikä olisi myös kiinnostanut, mutta kaikkea ei voi saada. Onneksi meidän seurasta lähti partio myös Vadi-semmaan ja sieltä lienee luvassa Vadi-oppia Kuopio-Varkaus-akselin treeneihinkin.

Edellisestä Turun vierailusta Marko Saaren vetämästä Varusseppäin killan seminaarista oli jäänyt koko mukana olleelle porukalle hyvä fiilis… ja itse asiassa paljon enemmänkin. Siitä saatiin merkittävää lisäpotkua saksalaisen miekkailun treenaamiseen Kuopiossa.

Lisäoppia, tarkennuksia omaan tekemiseen ja ideoita treenaamiseen oltiin nytkin Turusta hakemassa …ja kaikkea sitä myös saatiin. Tuttuja ihmisiä, tuttu meininki, ei jännittänyt yhtään… no heh heh, ei vaan hartiat oli aluksi korvissa jännityksestä. Sai oikein keskittyä rentouttamaan hartiat ja kädet. Itselleni oli vaatimukset korkealla, että mahdollisimman paljon pitää asiaa saada aivoihin talteen. Kaikkea kun ei kuitenkaan voi päähänsä kasata seitsemän tunnin semmasta. Alkustressailusta kun pääsin, niin loppuhan oli pelkkää tekemisen riemua.

Seminaarin alkupuolisko keskittyi saksalaisen pitkämiekkaan. Marko Saari on ehtinyt perehtyä aiheeseen vuosikymmenen tai pian kai pari vuosikymmentä, niin kyllähän siitä saa omaan hapuilevaan tekemiseen irti uutta oppia ja näkökulmaa. Ja onhan se jo ihan vaan nautittavaa ja avartavaa seurata sellaisen tekemistä, jolla on syvällistä tietoa ja taitoa asiaan, mitä itse vasta opettelee. Tämä on ollut minulle yksi merkittävä innoittaja näissä tosi taitajien vetämissä miekkailuseminaareissa ennenkin. Väkisinkin siitä saa virtaa omaan tekemiseen. Ei ole pienintäkään muka hallussa olevaa asiaa, mitä ei voisi tehdä vielä paljon paremmin, virheistä nyt puhumattakaan.

Seminaarin loppupuoliskolla oli ohjelmassa rinnakkain messeriä ja pitkämiekkaa. Marko esitteli tekniikoita, jotka toimivat noilla molemmilla aseilla. Pitkämiekka ja messer, kahden ja yhden käden ase. Mielenkiintoista, tavallaan niin samanlaista ja silti erilaista. Pieniä valon välähdyksiä oli aivokopassa havaittavissa, mikä on aina miellyttävä tunne.

Kevään mittaan on messeriin tutustuttu pienellä porukalla täällä Kuopiossakin. Käytössä ei tosin ole ollut vielä yhtäkään oikeaa asetta, vain jokunen yhden käden miekka ja puukeppejä, mikä tekee treenaamisen hetkittäin melko fiktiiviseksi. Turun seminaarissa pääsin vähän testailemaan tekniikoita oikealla messerilläkin. Olipa sellainen ”love at first feel” –tunnelma sillä hetkellä! Entistä suuremmalla innolla odottelen omaa messeriäni Unkarista. Harmillisesti ei Turun seminaariin meidän messer-tilaus ehtinyt…

Seitsemän tunnin seminaari on aikamoinen paketti yhteen päivään. Viimeisellä tunnilla eivät aivot enää toimineet niin kun toivoisi. Silti vähän harmitti, kun vilkaisin kelloon ja tajusin, että vartti aikaa jäljellä ja tämän on varmaan pakko olla viimeinen harjoitus. Fiilis oli, että olisi voinut jatkaa vaan eteenpäin, vaikka en kyllä sitä viimeistä harjoitusta edes enää muista, mikä se oli, muuten kun että tosi mielenkiintoinen juttu, jonka loppuverryttely keskeytti…

Illan päätteeksi piipahdettiin vielä Mallaskukossa parantamassa miekkailevaa maailmaa. Oli mukava jutustella parin Turun seuran jäsenen kanssa. Täällä syrjän perällä idässä kun ollaan, niin on mukavaa päästä tutustumaan miekkailuväkeen, vaihtamaan ajatuksia ja kuulemaan mitä muualla puuhaillaan.
Mika