Ratsuosaston kuulumisia ja ajatuksia

 (Kuva: Jaakko Vesterinen)

Omien kiireiden ja tallin hevosten sairastelujen vuoksi ei osasto kovin paljon ole päässyt käytännössä treenailemaan. Fioren oppikirjan ratsuosiota on kuitenkin kahlattu läpi teoriatasolla edestakaisin lukemattomat kerrat, ja vähitellen alkaa tuntua siltä, että tekniikat ovat ainakin teoriatasolla muistissa. Ehkä niitä voi alkaa opettaa muillekin, kunhan vielä pääsee itse kaverin kanssa käytännössä kokeilemaan.

Itselläni ei kovin suurta kokemusta aikaisemmin mainitun teoksen tulkitsemisesta ole, joten Janne Kärjen apu on korvaamatonta ratsuosaston toiminnalle, sillä itsekseni en kovin pitkälle pötkisi tekniikoiden opiskelun saralla. Suurin haaste treenaamiselle on edelleen autenttisten varusteiden puute, sillä nykymallinen ”englantilainen” satula ei tarjoa mahdollisuutta oikeanlaiseen istuntaan taisteluratsastukselle. Parhaani mukaan yritän kuitenkin soveltaa keskiaikaisia ratsastusoppeja käytössämme oleville satuloille ja hevosille, joita ei varsinaisesti ole taisteluun koulutettu.

Seuraavana haasteena meille on kontaktitekniikoiden treenaaminen. Kuinka hevoset reagoivat kalahteleviin miekkoihin ja ratsastajiin jotka roikkuvat kiinni toisissaan tekniikoita harjoitellessa? Vaikka kaikki ratsut toisensa tuntevatkin, sietävätkö ne kaveria niin lähelle kuin tekniikat vaativat? Treenaamme tietysti hevosten ehdoilla, jotta kenellekään, ei hevosille eikä ratsastajille, jäisi harjoittelusta paha maku suuhun. Menivät treenit miten vain, jokainen treenaaja huolehtii oman ratsunsa ennen ja jälkeen treenien oman parhaan taitonsa mukaan. Pidetään karvaisista treenikavereista hyvää huolta, niin kaikilla pysyy hyvä mieli.

Treenipaikkana Koivumäen Kartanon tallit

Ratsuosaston treenit sisältävät aseiden puolesta pääasiassa pitkämiekkaa ja peitseä. Mikäli mahdollista, treenaamme myös aseettomia tekniikoita hevosten kanssa, mutta ymmärrettävää tietysti on, ettei aivan kaikki tekniikoita, kuten ”kaatoja”, voi loppuun saakka tehdä. Treenaamisesta ei tietenkään tuli mitään ilman ystävällisiä, rauhallisia ja rentoja hevosia, joista meidän on kiittäminen Koivumäen Kartanon tallien Ratsunainen Oy:tä. Heidän hevosensa ja ratsastusalueensa ovat seuramme käytössä tallin omien tuntien ulkopuolella aina kun vain mahdollista on. Ratsunainen Oy tarjoaakin meille Suomessa vielä melko harvinaisen mahdollisuuden harrastaa historiallista miekkailua ratsain.

– Elisa –

Fioren oppeja hevosen selässä!

(Artikkelin kuvat: Jaakko Vesterinen)

Savon Historiallisen Miekkailun Seurassa käynnistellään “Ratsuosastoa”. Tällä hetkellä seurassa jo tutkitaan ja harjoitellaan Fioren pohjalta miekka- ja peitsioppeja hevosen kanssa. Treenejä aletaan pyörittään säännöllisen epäsäännöllisesti.  Ensimmäisenä haasteena on kehitellä hevosen selässä tehtäviä harjoituksia.

Erillistä treenimaksua ei ratsutreeneistä ole. Ratsastaja hoitaa itse maksut tallille. Ratsastukseen vaadittavat vakuutukset täytyy olla kunnossa ja ratsastustaito riittävä. Jos olet kiinnostunut osallistumaan ”ratsuosaston” toimintaan hevosen selässä tai apulaisena omien jalkojen varassa tai haluat lisätietoja niin otahan yhteyttä seuran ensimmäiseen ratsumieheen Elisa Hyväriseen elisa.hyvarinen(ät)suomi24.fi

Elisa kirjoitteli fiiliksiään ensimmäisistä treeneistä hevosen selässä näin:

Elisa:
ENSIMMÄISTÄ KERTAA MIEKAN KANSSA HEVOSEN SELÄSSÄ

Muovipullojen miekalla tappaminen hevosen selästä käsin antaa uudenlaista näkökulmaa sekä miekkailuun että ratsastukseen. Miekan lyöntilinjat, varoasennot ja koko homman koordinaatio muokkautuu omanlaisekseen, mutta kuitenkin niin samanlaiseksi, hevosen selässä. Kaikki täytyy ajatella kokonaan uudestaan ja omakaan ajatus ei aina toiminut. Onneksi saatoin turvautua Jaakon miekkailutietouteen ja kykyyn ajatella asioita itseäni monimutkaisemmin tässäkin asiassa, vaikka mies ei ole koskaan hevosen selässä istunutkaan.

Ensimmäisen hevosen selässä vietetyn miekkailukokemuksen saldo oli varsin antoisa. Vaikka teräkontakti rajoittuikin tolpan nenään nostettuun muovipulloon, sai siitäkin arvokasta kokemusta ja mielenkiintoista ajateltavaa. Miten täytyy lyödä osuakseen tuolle korkeudelle sijoitettuun kohteeseen? Miten kovassa vauhdissa kohdetta uskaltaa aluksi lähestyä, tai tarvitseeko hevosta totuttaa kolisten putoileviin muovipulloihin? Tarvitaanko lyöntiin voimaa, tai kuinka hevosen selästä voi lyödä linjan sulkien? Miten torjutaan ilman, että ratsu menettää korvaansa?

Pieni ja pyöreä sotahevosemme Max suhtautui koko touhuun lähinnä huvittuneesti. Viuhuvalle miekalle ratsu ei korvaansa lotkauttanut vaikka kuinka aluksi aioin sitä metallimöykkyyn totuttaa. Laukkaaminen oli kivaa ja vaihtelu tavalliseen työhön jännittävää. Eipä tainnut musta ruuna edes tietää päässeensä maistamaan Suomessa varsin harvinaista herkkua. Aluksi vie aikaa

totutella ratsastamaan vain yhden käden ja jalkojen varassa, saati sitten täytyisi samalla kyetä miekkailemaan. Onneksi Max tuli tässä hieman vastaan kuuntelemalla reittiohjeet ja toteuttamalla ratsastajan hieman hassut vaatimukset innokkaasti ja rennosti, turhia mihinkään suuntaan hötkyilemättä. Tästä on hyvä alkaa.

Hyökkäyksen kohteena Coca Cola Company.